TEKSTI Vivi Säiläkivi KUVAT Ronya Hirsma
Entä jos ala-asteen liikuntatunnilla olisikin salibandyn pelaamisen sijaan harjoiteltu rytmisiä hitaita liikkeitä värikkäissä kaavuissa? Hymisevä ääntely yhdistettynä sääntöjen mukaan tehtäviin liikkeisiin olisi muuttanut tavallisen liikuntatunnin kuin salaseuran kokoukseksi. Kaikki eivät välttämättä ole kuulleet eurytmiasta, mutta siihen perehtymällä voi avautua uusi käsitys liikkeen ja ihmisen henkisen puolen suhteesta.
Eurytmia sai alkunsa vuonna 1911, kun Steiner-pedagogiikan kehittäjän Rudolf Steinerin vastaanotolle tuotiin tuntemattomasta syystä Lory Smits, joka oli hiljattain menettänyt isänsä ja tarvitsi ammatin. Smits oli kiinnostunut tanssista ja liikkeestä, minkä johdosta Steiner neuvoi Smitsiä aloittamaan uuden liiketaiteen luomisen. Steiner antoi neuvoksi tutkia ihmisen anatomiaa, liikkeen suhdetta puheen äänteisiin sekä antiikin Kreikan tansseja ja veistoksia, joista eurytmian liikekieli on pitkälti saanut innoituksensa. Myös sana eurytmia pohjautuu kreikan kielen sanoihin, jotka kuvaavat kaunista ja harmoniallista rytmiä. Kehittyi pieni näyttämöryhmä, joka toimi Steinerin vaimon Marie Steiner-von Siversin johdolla. Ryhmiä alkoi syntyä ympäri Eurooppaa.
Eurytmia koki ensimmäisen kukoistuksen kautensa 1920-luvulla, kunnes fasistinen liike Saksassa kielsi eurytmian, sillä koko Steiner-pedagogiikan katsottiin olevan haitallista saksalaiselle sielulle ja hengelle. 1980-luvulla eurytmia alkoi jälleen herättää kiinnostusta. Helsingin Steiner-koulussa eurytmiaa opettava Jostein Aarbakke kertoo hakeneensa silloin opiskelemaan satojen muiden joukossa Hampurin Eurytmia-kouluun.
Aarbakke kertoo eurytmialla olevan kaksi eri päämuotoa, joista toinen perustuu puheelle ja toinen musiikille. Ihmisäänen äänteillä on erilaisia ”liiketaipumuksia”, jotka ilmenevät koko kehon liikeilmaisussa. Kirjainten erilaisilla painotuksilla, puheen rytmillä ja tunnenyansseilla on suuri merkitys liikkeelle. Käsivarsien liikeilmaisulla on eniten merkitystä. Sama pätee musiikkiin harjoitettavaan liikkeeseen: melodia, rytmi ja tahti ovat keskeisessä osassa liikkeen muodostamisessa.
Eurytmian pitkäaikainen oppilasharrastaja Amos Wallgren kuvailee eurytmian liikettä hitaaksi, värikkäissä kaavuissa tehtäväksi joogamaiseksi harjoitteeksi, joka muistuttaa modernia tanssia. Wallgrenin mukaan formaatti on kuitenkin melko rajoittava, sillä jokaiselle äänteelle tai sävelelle on oma nimitetty liikkeensä. Eurytmian erikoisuus Wallgrenin mielestä kuitenkin löytyy kaavuista sekä hitaista, suunnitelluista, pyöreistä ja pyörivistä liikkeistä, jotka erottavat eurytmian tavallisesta tanssista.
Eurytmia täyttää saksalaisen uskontotieteilijän Christoph Bochingerin määrittelemät uusspiritualismin tunnusmerkit. Tunnusmerkkejä ovat muun muassa henkilökohtainen irrationaalisen kokemus, uskonnon tunkeutuminen ihmisen sisäiseen sfääriin, ja uskontojen, kansojen ja kulttuurien rajat ylittävä universaalius.
Steiner näki maailman koostuvan muun muassa astraalimaailmasta ja ylemmästä ja alemmasta henkimaailmasta, joiden kehittämiseen eurytmia olennaisesti hänen mukaansa liittyy. Eurytmia on siis muutakin kuin pelkkää liiketaidetta. Eurytmiaa voisi nimittää esoteeriseksi eli suljetun piirin tiedon varassa toimivaksi salaseuraksi, sillä eurytmiaa ei oikeastaan voi harrastaa muualla kuin Steiner-kouluissa. Huomattavan voimakasta kritiikkiä ei kuitenkaan ole herännyt sitä kohtaan, että pakolliseen peruskoulutukseen sallitaan kuuluvan esoteerista, yhden ihmisen villin ajatuksenkulun kehittämää touhuamista.
Amos Wallgren kertoo eurytmian olleen hänelle ala-asteelta lukioon opetussuunnitelmaan pakollisena kuulunut osuus, josta ei saanut vapautusta. ”Eurytmia herätti jatkuvasti vastustusta”, hän kertoo. Wallgren ei silti koe eurytmian olleen hänelle ainoastaan inhottava pakko, sillä eurytmia-tunnit tarjosivat mukavan liikkeellisen tauon muiden oppituntien istumisesta. ”En kuitenkaan koe, että eurytmiasta olisi ollut jotakin konkreettista hyötyä”, hän kertoo. ”Ehkä se oli jossain määrin terapeuttista, kun nolataan itsemme kollektiivisesti ja saadaan näin luotua ryhmähenkeä”, Wallgren täsmentää. Lukiossa Wallgren osallistui vapaaehtoisesti eurytmian opetukseen, sillä se mahdollisti osallistumisen vuosittain Saksassa järjestettäville eurytmia-festivaaleille.
Eurytmiaa voi pitää pikemminkin henkisenä voimisteluna fyysisen lopputuloksen hakemisen sijaan. Eurytmiassa ei pyritä hakemaan liikunnan kautta vain fyysistä hyötyä, vaan keskitytään myös ihmisyyden psyykkiseen osaan. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä nykyisessä stressaavassa ja keskittymistä pirstovassa maailmassa. Mahdollisesti turhan spirituaalisuuteen kohdistuvan kriittisyyden voisi hylätä ja suunnata eurytmia-tunnille oman mielen hyvinvoinnin vuoksi. Jos vain eurytmiaa opetettaisiin muuallakin kuin Steiner-kouluissa.
