Kirjoittaja: Viivi Kuuspalo
Kuva: Antti Yrjönen
Anna Kontula on yhteiskuntatieteiden tohtori, kirjailija, Pirkanmaan aluevaltuuston jäsen ja vasemmistoliiton kansanedustaja vuodesta 2011 lähtien. Tällä hetkellä hän opiskelee sosionomitutkintoa. Kontula on ilmoittanut, ettei aio jatkaa eduskunnassa tämän hallituskauden jälkeen. Hän on tullut tunnetuksi muun muassa eduskunnan ainoana julkikommunistina.
Kuka luulet olevasi, Anna Kontula?
Mä olen 47-vuotias puutarhanhoidosta kiinnostunut isoäiti, joka harrastaa kirjojen kirjoittamista.
Minkä luulet olevan syynä sille, että olet eduskunnan ainoa julkikommunisti?
Kommunismiin liittyy paljon vääriä käsityksiä, koska se on ollut ison propagandakamppailun toinen osapuoli kymmenien vuosien ajan. Vaatii vahvaa perehtyneisyyttä asiaan ylipäätään selvittää, mistä kommunismissa on kyse. Täytyy opiskella aika paljon, ja poliitikoilla aika harvoin on aikaa opiskella. Siksi toisekseen pitää olla aika piittaamaton siitä tosiseikasta, että suurin osa sun äänestäjistäsi ei tule opiskelleeksi niitä samoja asioita.
Kommunismiin identifioituminen aivan varmasti on este äänestämiselle joidenkin äänestäjien osalta. Joskaan sillä ei kauheasti mun kannatukseen näytä olleen kielteistä vaikutusta. Mutta siis sillä ei saa ääniä, siitä on kauheasti vaivaa, eikä siitä ole mitään ilmeistä hyötyä.
Kommunismista on monenlaisia tulkintoja ja toisaalta myös väärinymmärryksiä. Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat, kun sanot olevasi kommunisti?
Vastaus ei kyllä mahdu teidän juttuun. Mutta tarkoitan sillä sellaista valtion ohittavaa ei-rahavälitteistä, yhteisöllistä tapaa järjestää tuotanto ja kulutus siten, että kaikilta vaaditaan kykyjensä mukaan ja kaikki huomioidaan tarpeidensa mukaan.
Millaisissa yksiköissä tämä valtiot ohittava kommunismi sitten järjestyisi?
Jo nyt yhteiskunta järjestyy monissa muissa yksiköissä kuin valtioissa. Mun teesini on, että kommunismia esiintyy monenlaisissa taskuissa meidän yhteiskunnan sisällä jo tänä päivänä. Yksi hyvä ja laajalle levinnyt esimerkki on perhe. Suomalainen kotitalous pyrkii järjestymään näiden periaatteiden mukaan.
Polvissa kuulee usein sanottavan, että “kommunismi ei toimi käytännössä”. Kuinka vastaisit tähän?
Sanoisin että jos olet opiskelija niin opiskele. On naiivia ajatella, että mikään ismi toimisi käytännössä. Kaikki ismit menevät pieleen monella tapaa, kun ne asetetaan kosketuksiin ihmisyhteisöjen kanssa. Se on aivan selvä. Mutta tämänhetkisen esihistoriallisen tiedon valossa on hyvin todennäköistä, että ihmiskunta on suurimman osan olemassaolostaan elänyt ainakin osittain kommunistisissa yhteisöissä. Ja edelleen se on meillä se periaate, jonka mukaan ihmiset pyrkii organisoimaan sen kaikkein tärkeimmän ja merkityksellisimmän yhteisön. Niin kuinka voit väittää, ettei siinä muka olisi mitään, jonka ainakin toivotaan toimivan? Sille on syynsä, että maailmassa jossa joka tuutista tuputetaan markkinaliberaalia lähestymistapaa, ihmiset silti kynsin hampain kotioloissa pitävät kommunismista kiinni.
Olet kertonut, että olet menettänyt uskosi parlamentarismiin. Miksi näin?
Ei mun uskoni nyt ehkä niin vahva ole koskaan ollut. Mutta sanotaanko, että historia on osoittanut, että kukin aikakausi tuottaa sellaisia hallinnon rakenteita, jotka vastaavat sen aikakauden tärkeisiin kysymyksiin. Ja parlamentarismi on valistuksen ajan tuotos. Sen pääkysymys on, miten koko ajan kasvava arvonlisä jaetaan eri yhteiskuntaryhmien välillä. Nyt me ollaan siirtymässä maailmaan, jonka pääkysymys on, miten me rajataan ihmisen toimintaa sellaisia tavoilla, että sivilisaatio pysyy pystyssä. Se on aivan eri kysymys.
Toistaiseksi parlamentit eivät ole osoittautuneet kyvykkäiksi edes tarttumaan tähän kysymykseen, saati ratkaisemaan sitä. Sitä samaa työllisyyttä ja julkista velkaa täällä vatvotaan päivästä toiseen.
Oletko joskus aikaisemmin ollut toiveikkaampi poliittista järjestelmäämme kohtaan? Miten tai miksi ajatuksesi ovat muuttuneet?
Mä sanon, että olen ollut toiveikkaampi ihmiskuntaa kohtaan. Silloin kun mä askartelin sellaisten pienten pulmien kanssa kuin ihmisoikeuksien toteutuminen ja taloudellinen tasa-arvo, niin ne oli sen valistuksen ajan ongelmia ja oli ratkaistavissa niillä välineillä. Mutta sen jälkeen kun ekokatastrofin pysäyttämisessä ja myöhemmin hillitsemisessä on epäonnistuttu, nämä kysymykset ovat muuttuneet triviaaleiksi suhteessa siihen, mihin nyt pitäisi keskittyä. Kysymyksenasettelut ovat muuttuneet.
Tulevaisuudenkuvasi vaikuttaa melko synkeältä. Näetkö meillä mitään toivoa?
Näen toivoa. Toivo on antiikin Roomassa. Historiankirjoja on kirjoitettu niin, että antiikin Rooman häviö oli alamäen, rapautumisen ja menettämisen aikaa. Eli samantyyppinen ajanjakso kuin missä mä ajattelen, että me tällä hetkellä ollaan. Mutta nyt uudempi historiantutkimus on tuonut esiin näkökulmia, että itseasiassa monille se saattoi olla ihan loistavaa aikaa. Imperiumi hajosi, ei tarvinnut enää maksaa veroja sinne, hallintojärjestelmät yksinkertaistuivat, pikkuhiljaa sotien osuus ihmisten elämänkaaressa väheni. Mä ajattelen, että toivo löytyy jostain sellaisesta näkökulmasta, jota minä en vanhan järjestelmän lapsena vielä näe. Mutta se on siellä kuitenkin.
Ajattelet siis, että kapitalistinen järjestelmä on todennäköisesti lähellä loppuaan. Jos näin on, mitä toivoisit tulevan seuraavaksi?
Mua itseäni kiinnostaa kommunismi ja anarkismi sen takia, että siellä on pohdittu sellaisia kysymyksiä, jotka on tulevaisuuden kannalta merkittäviä. Kommunismi ja anarkismihan ovat kumpikin myös teknisrationaalisen ja teollisen aikakauden lapsia, eli sinällään ne eivät voi olla vastaus, niin kuin ei mikään muukaan ismi. Mutta mä ajattelen kuitenkin, että niiden tutkiminen voi avata sellaisia näkökulmia, jotka auttavat uuden luomisessa.
Ennen kaikkea mä näen aika valtavan riskin tässä kohtaa, että syntyy jonkinlaisia totalitaarisia hyvin eriarvoisia järjestelmiä, kun niukkenevista resursseista tai kulutusoikeuksista kiistellään. Haluisin löytää tapoja, jotta yhteiskunta pystyttäisiin uudessa tilanteessa järjestämään niin, että mahdollisimman monille ihmisille muiden lajien lisäksi olisi mahdollista elää ja kukoistaa.
Tulevaisuuden ihmisten tehtävä on niitä järjestelmiä rakentaa, eikä minun sanella etukäteen mitä ne ovat, mutta ne periaatteet mihin pitäisi nojata ovat laaja-alainen legitimiteetti hallinnolle, matalat hierarkiat ja vahvat yhteiskäytön järjestelmät.
Mitä mieltä olet yhteiskunnassa tällä hetkellä käydystä velkakeskustelusta? Onko velalla ansaittu rooli poliittisen keskustelun keskiössä?
Ei mun mielestäni. On mahdollista, että jos velkakeskusteluun ei kiinnitetä huomiota, niin me päädytään ongelmiin, ennen kuin fiat-järjestelmä romahtaa. Mutta huomattavasti todennäköisempi skenaario on mun mielestä se, että fiat-järjestelmä romahtaa ennen kuin me joudutaan ongelmiin tämän velkamme kanssa. Ja kummassakin tapauksessa, jos on huolissaan Suomen kansantaloudesta, pitäisi kovalla pöhinällä miettiä sitä, miten ekokatastrofista johtuviin sopeutumistarpeisiin vastataan. Koska sieltä on tulossa niin iso paine meidän taloudelle, että jokainen vuosi kun sitä laiminlyödään maksaa meidän kansantalouden kestävyydelle.
Olet kritisoinut porvarillisuutta ja pikkuporvarillisuutta. Voiko kansanedustaja olla olematta porvari?
No se riippuu vähän keneltä kysyy. On selvää, että silloin kun olet kansanedustaja niin sä pelaat järjestelmässä ja sä pelaat järjestelmän eduksi. Mun mielestä se on pakko sietää.
Ajatus täydellisistä ja täydellisen johdonmukaisesti tavoitteilleen omistautuvista ihmisistä on epärealistinen ja kuuluu enemmän teologian kuin politiikan alan piiriin. Ei ole olemassa toiminnallisesti puhtaita ihmisiä. Se ei tarkoita, etteikö siihen ideologiseen ja eettiseen johdonmukaisuuteen pyrkiminen olisi tavoiteltavaa ja etteikö siinä olisi eri asteita.
Olet kertonut perustaneesi hiljattain yrityksen. Onko tämä mielestäsi ristiriidassa poliittisen orientaatiosi kanssa?
Mun ideologian kanssa ristiriitaista on käydä ansiotöissä ylipäätään. Niin että sen jälkeen kun käyt töissä, niin se käytkö sä yrittäjämuotoisesti vai palkkatyömuotoisesti ei ole kauhean iso asia. Yritykseni todennäköinen tuotto lähivuosina pysyy aina alle kymppitonnissa vuodessa. Ollaan siis hyvin kaukana suurpääomasta. Alat joilla toimitaan, on myös sellaisia, joilla ei ole kovin suuria kytköksiä muiden ihmisten hyväksikäyttöön. Mutta kysymys on aina asteista.
Olet todennut, että edustuksellinen demokratia on vajaata demokratiaa. Kuinka Suomessa voitaisiin parantaa demokratian tilaa?
Ensimmäisenä pitäisi lisätä ymmärrystä siitä, mitä on demokratia. Nyt meillä on yleistynyt sellainen käsitys, että kun ihmiset kootaan puhumaan keskenään ja he kuuntelee toisiaan,se olisi demokratiaa. Mutta demokratian välttämätön edellytys on, että kohtaamisessa käytetään valtaa jollain tavalla. Ja musta nämä kaikki demokratiahankkeet joita rahoitetaan joka paikassa pilvin pimein lähinnä hämärtää ihmisten ymmärrystä demokratiasta sen takia, että se on demokratiaa ilman yhteiskunnallista vallankäyttöä. Mitä se sitten on, syntymäpäiväkutsut? Demokratiaa tehdään siellä missä valtaa käytetään tai sitten sitä ei tehdä lainkaan. Toinen välttämätön asia on, että siedetään konflikteja.
Kun nämä perusperiaatteet täyttyvät, voidaan miettiä, kuinka ihmisten valmiuksia muodostaa demokraattista päätöksentekoa vahvistetaan. Meillä on sellainen myytti, että eletään demokratiassa, koska on eduskunta ja kunnanvaltuustot, mutta tosiasiallisesti ihmiset pannaan päiväkotiin, jossa tädit kertovat mitä pitää tehdä ja johtaja kertoo tädeille mitä pitää tehdä. Sitten mennään kouluun, jossa on tehdasyhteisön kuri pillinsoittoja myöten. Sen jälkeen mennään työelämään, jossa on selkeät hierarkiat ja direktio-oikeus, joka on viety ihan lakiin. Eihän ihmisreppanat pääse ennen kuin eläkkeellä pohtimaan, mitä demokratia voisi olla. Merkittävä osa valveillaolosta eletään järjestelmissä, joilla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa.
Ihmisillä ei ole mitään mahdollisuutta kehittää demokraattisia kykyjään, eivätkä he edes tunnista demokratiaa kun sellaisen näkevät. Demokratiasta on tullut sana jota toistellaan, kun tarkoitetaan kaikkia hyviä asioita. Tätä voisi muuttaa antamalla ihmisten oikeasti päättää asioistaan.
Verkostoista puhutaan paljon. Voiko politiikassa menestyä ilman verkostoja?
Ei mulla mitään verkostoja ole. Verkostoituminen syntyy politiikkaa tehdessä, jos on syntyäkseen. On erikseen tietty poliitikkotyyppi, joka on erittäin laajasti verkostoitunut. Mutta politiikassa voi valita monta eri tapaa, miten sitä tekee. Joidenkin poliitikkojen on hyvä verkostoitua mahdollisimman vähän. Verkostot ovat hyvä menestysresepti, mutta eivät välttämättömyys.
Vastaat kysymyksiin kommunismista usein. Onko ajatusmaailmassasi kuitenkin joitain muita puolia, joista haluaisit keskustella useammin tai jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle?
No anarkismista mieluusti puhuisin enemmän. Mua kiinnostaa anarkismissa se, että sen ydinjuttu on tasa-arvo ja hierarkioiden vastaisuus. Ja anarkismin piirissä on kehitetty menetelmiä, joilla vastustetaan ja tunnistetaan hierarkioita. Ihmisillä on luontaisia kykyjä onnistua hommaamaan itsensä hierarkkisiin järjestelmiin silloinkin, kun niitä ei olisi. On kiinnostavaa, mitkä on ne menetelmät, joilla tämä estetään.
Koska pelkään jonkin sortin totalitarismia kovasti, niin nämä kysymykset ovat tähdellisiä nyt. Jos vaikkapa Kiina kokee ympäristöherätyksen niin Kiinahan saa asioita sujumaan, koska he ovat rakentaneet kapitalistisen diktatuurin, jossa kapitalismia ilman demokratiaa pystytään toteuttamaan. Ja se on hirveän houkutteleva vaihtoehto. Pitää varautua, että se saattaa alkaa kiinnostamaan enemmänkin ihmisiä. Se on todellinen uhka, joka pitää ottaa vakavasti.
Mitä seuraavaksi, Anna Kontula?
Teen parhaillaan sosionomitutkintoa. Mun on tarkoitus jäädä vapaaksi kirjoittajaksi, mutta kirjoittelen sellaisista asioista, joista ei ole lainkaan varmaa, että kukaan haluaisi maksaa, joten ajattelin, että opiskelen sosionomipätevyyden. Siellä on niin paha työvoimapula että se on ala, jolta kommunistikin ehkä saa töitä, jos ei kirjoittamiseen riitä maksajia. Tarkoitus olisi kuitenkin keskittyä kirjoittamiseen. Tällä hetkellä kirjoitan kirjaa, jonka teemana on se, että politiikassa puhutaan liikaa tunteista ja rationaalisen argumentaation ihanne on jäänyt jalkoihin. Se pitäisi nostaa takaisin kunniaan.
Seuraavaksi kirjoitan esseekokoelman, jossa koetan hahmottaa uuden yhteiskunnan juuria. Eli sitä, mistä löytyisi rakennustarpeita sen kokonaan uuden maailman rakentamiseen, jota me nyt tarvitaan.
