Sananvapaus on yksi demokratian kulmakivistä. Sitä voidaan käyttää myös puolustamaan yläosattomien naisten kuvia.

Iso-Britannian suurilevikkisin sanomalehti The Sun on julkaissut kolmossivullaan kuvia yläosattomista nuorista naisista lähes 45 vuotta. No More Page 3 -niminen kampanja ryhtyi vastustamaan seksistisenä pitämäänsä palstaa vuonna 2012 iskulauseella Boobs aren’t news, tissit eivät ole uutisia. Kampanjan kannattajien mielestä vanhanaikainen topless-palsta kuuluu historiaan. He huomauttavat, että The Sunia lukevat myös lapset.

Palstan lopettamista vaativan vetoomuksen on allekirjoittanut yli 217 000 ihmistä. Kampanjaa tukevat muun muassa useat nuorten ja tyttöjen järjestöt sekä Britanniassa toimiva raiskaustukikeskus. No More Page 3:n kannattajia löytyy eri poliittisten puolueiden parlamenttiedustajista.

Tämän vuoden tammikuussa uutisoitiin laajasti, että The Sun lopettaa kiistellyn palstan printtiversion ja jättää kuvat verkkoon. Kului viikko, ja 22.1. kolmossivulla oli oikaisuja-otsikon alla kuva paljasrintaisesta nuoresta naisesta, joka iskee nauraen silmää. Teksti kuului suomennettuna jotakuinkin näin:

Viitaten kaikkien muiden medialähteiden viimeaikaisiin raportteihin, haluaisimme selventää, että tämä on kolmossivu ja tässä kuvassa on Nicole, 22, Bournemouthista.

Lisäksi lehti esitti ironisen anteeksipyynnön muiden medioiden toimittajille, jotka ovat kuluttaneet viimeiset kaksi päivää The Sunista kirjoittamiseen. Lehden PR-johtaja Dylan Sharpe oli ilkkunut edellisenä päivänä Twitterissä, että puheet olivat olleet vain spekulaatiota ja ettei The Sunin ulkopuolisiin lähteisiin kannattaisi luottaa. Sharpen mukaan monet tulevat näyttämään typerältä.

Kolmossivua puolustavat syyttävät No More Page 3 -kampanjaa sievistelystä ja tiukkapipoisuudesta. He puolustavat lehden oikeutta harjoittaa rehellistä liiketoimintaa ja glamour-mallien oikeutta tehdä työtään. Ovatko kampanjan kannattajat kateellisia, koska eivät itse näytä samalta kuin kolmossivun tytöt?

Yksi näistä suosiollisilla geeneillä siunatuista onnekkaista, kolmossivun tyttö Rhian Sugden, ilmaisi oman näkemyksensä kiistaan Twitterissä 20. tammikuuta. Sugdenin mukaan on vain ajan kysymys, milloin kaikki mitä teemme, on rintaliivejä käyttämättömien ja mukavia kenkiä pitävien miestenvihaajien sanelemaa.

Niin ikään pessimistisen kommentin esitti kolumnisti Sarah Vine, joka kirjoitti Daily Mail -lehden verkossa (21.1.2015), että kolmossivun lopettaminen ei ole voitto feminismille. Hänen mukaansa nuoret brittinaiset eivät tarvitse apua nöyryyttääkseen itseään julkisesti, sillä paljasta pintaa näkee kolmossivua enemmän perjantai-iltana suuressa kaupungissa, kun tytöillä on mahat täynnä halpaa vodkaa. Vinen mielestä on ristiriitaista, että ihmiset vasta puolustivat raivokkaasti Charlie Hebdon oikeutta julkaista mitä tahansa, mutta kolmossivun sananvapauden kieltämistä pitäisi juhlia.

Vine ei ole ainoa, joka on todennut, että nykyfeministeillä on suurempiakin ongelmia kuin paljasrintaisten naisten kuvat. Feministien pitäisi keskittyä vastustamaan tyttöjen sukupuolielinten silpomista ja ääri-islamilaisen Isiksen naisten alistamista.

Argumentti on räväkkyydessään naurettava. On täysin selvää, että Vinen mainitsemat esimerkit naisten alistamisesta ovat vakavuudessaan täysin eri luokkaa kuin The Sunin kolmossivu. Mutta alistamisen tai loukkaamisen muotoja ei voi asettaa järjestykseen ja sanoa, että toinen voidaan sallia, kunhan vakavampaan loukkaukseen puututaan. Ei ole lainkaan yhdentekevää, millaisia kuvia naisista esitetään.

Kolmossivun tyyppinen julkisuus opettaa sekä tytöille että pojille, että naisen rooli on esitellä rintojaan, kun lehden muilla sivuilla kirjoitetaan politiikassa, liike-elämässä ja urheilussa menestyvistä miehistä. Mediarepresentaatiot muokkaavat alitajuisia käsityksiä, jotka vaikuttavat tietoiseen käytökseen. Alistava julkisuus rohkaisee ajattelua, jonka mukaan alistava käytös on hyväksyttävää.

Glamour-malleilla on tietysti täysi oikeus ansaita elantonsa paljastamalla rintansa. On kuitenkin huomionarvoista, että vain ani harva mies tienaa leipänsä esittelemällä alastonta vartaloaan. Yhtäkään miestä kolmossivulla ei tiettävästi ole nähty. Glamour-mallin ura näyttää olevan houkutteleva vaihtoehto ainoastaan naisille. Jokainen voi tietysti miettiä, miksi näin on.

Markkinalogiikalla toimiva lehti painaa lain puitteissa sivuilleen mitä se lystää, eikä rintakuvia ole kielletty missään laissa. Kuten Britannian muidenkin lehtien, The Sunin levikki laskee vuosi vuodelta ja taistelu lukijoista on kovaa. Kilpailu ei kaihda keinoja. Any publicity is good publicity. Olipa kolmossivusta mitä mieltä hyvänsä, ainakin The Sun on ihmisten huulilla.

Paljasrintaisten naisten kuvat tuskin täyttävät minkäänlaisia uutiskriteerejä tai toteuttavat journalismin yhteiskunnallista tehtävää, mutta tietysti viihteelläkin on arvo ja merkitys. Eikö viihteenkin silti pitäisi olla tasa-arvoista, ei alistavaa?

Kolmossivu-keskustelussa lehdistönvapaus-argumentti on valjastettu liiketoiminnan puolustamiseen. Sananvapaudella, jonka tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa, perustellaan sukupuolia eriarvoistavaa julkisuutta. Demokratian kehdossa, liberaalissa lännessä sananvapauden jalo periaate on väännetty tarkoitushakuisesti toimimaan vastoin sen alkuperäistä ajatusta. Tissit eivät ole uutisia, mutta se ei estä sanomalehtiä julkaisemasta niitä.