Urbaanin sanakirjan mukaan kiusallista on ainakin uimarinkuppa eli jalkovälin sienitulehdus sekä priapismi eli pitkäaikainen, sairaalloinen erektio.

TEKSTI Saarlotta Virri

Kiusallista on myös se, kun eläkeikää lähestyvä gynekologimies erehtyy kommentoimaan potilaan paikkoja, olivat ne sitten tiukat, löysät tai muuten vain kulahtaneet. Ja kun sukujuhlissa tuntematon rouva tulee kysymään, olenko isäni uusi vaimo. Ja se, kun ensitreffeillä ei ole enää mitään muuta keskusteltavaa, kuin Etelä-Suomeen luvatut revontulet, tuleva auringonpimennys ja harvinaisen poutaiset säät.

Vuoden 2015 ensimmäinen Groteski pureutuu viestinnän ytimeen, kiusallisuuteen.

Muutamia kiusallisia tauteja lukuun ottamatta kiusalliset tilanteet syntyvät pääosin viestinnän tuloksena. Suurin osa niistä syntyy tahattomasti. On hankalaa arvioida, milloin rajanylitys tapahtuu: milloin tulee laukoneeksi jotain niin arkaa, että tahtomattaan kiusaannuttaa toisen. Vaikka esimerkiksi esiintymistilanteessa jäätymistä vastaan tarjotaan yhä enemmän puhe- ja esiintymisvalmennusta (s. 16), tietyssä hetkessä syntyviä kiusallisia tilanteita on vaikea ennaltaehkäistä.

Suomalainen pysyy mieluummin hiljaa, kuin utelee liikoja – varsinkaan arkaluontoisista asioista. Toimittajalle kiusalliset kysymykset ovat kuitenkin kysymysten aatelia. Kiusallinen kysymys voi koskea yhtä lailla EU:n turvallisuusstrategiaa, loikkaamista journalismista organisaatioviestinnän puolelle (s. 20) kuin viimeisintä käyntikertaa sukupuolitautitestissä (s. 8).  Kun haastateltava kysymyksen seurauksena alkaa kiemurrella tuolissaan, punastuu tai sönköttää, toimittaja tietää päässeensä kiinni arkaan aiheeseen.

Kipeistä ja intiimeistä asioista puhuminen tuntuu usein vaikealta. Silti niistä puhumista ei pitäisi vältellä. Kiusallisen, henkilökohtaisen asian tuominen julki voi olla myös voimaannuttava ja terapeuttinen kokemus sekä haastateltavalle, haastattelijalle että lukijalle.

Haastateltava myös helpommin voittaa haastattelijan sympatiat puolelleen, jos hän uskaltautuu avoimesti kertomaan kokemuksistaan. Näin kävi myös minulle – vastoin odotuksia – haastatellessani tätä numeroa varten yksinhuoltajaäidin kasvattia, rap-artisti Ruudolfia.

Suurin osa kiusallisista tilanteista on kiusallisia vain häviävän hetken. Sen jälkeen ne jäävät onnellisesti unholaan tai muuntuvat ajan mittaa hauskoiksi kaskuiksi, joilla viihdyttää pöytäseuruetta. Juuri sellaisista kaskuista tämäkin lehti on tehty.

Vaikka lehden teko on vakavaa puuhaa, olemme pyrkineet suhtautumaan itseemme terveen itseironisesti läpi lehden ja sen tekoprosessin. Kuten edeltäjäni Manu Marttinen vuoden 1995 Groteskin pääkirjoituksessa toteaa:

”Groteskiin saa kirjoittaa mitä haluaa, ilman että kukaan rupeaisi viisastelemaan lehtimiehen ohjeilla.”

Tällaista opiskelijalehden anarkistista asennetta aiomme jatkossakin vaalia.

Kirjoitus on vuoden 2015 ensimmäisen Groteskin pääkirjoitus.