Haluaisitko, että epiteettisi olisi prematuuri?

Vaikka et olisi ymmärtänyt edellistä virkettä, ei ole syytä huolestua. Kirjoitin sen selailemalla teosta Suuri sivistyssanakirja (2000, WSOY). Suomeksi sama kuuluisi suurin piirtein näin: Haluaisitko, että sinua kutsuttaisiin kunnianimellä varhaiskypsä?

Sivistyksellä ja kielellä on erottamaton yhteys. Ei ihme, että sivistystä yritetään osoittaa teksteissä juuri sanavalinnoilla tai hienoilla kielellisillä rakenteilla.

Ajattelin teini-iässä, että kirjoitetussa tekstissä jokaisen lauseen ja sanavalinnan tarkoitus on osoittaa omaa ylivertaista sivistystä, nokkeluutta ja kykyä viitata mitä erikoisimpiin kulttuurituotteisiin. Monien ikätovereitteni tapaan yritin olla älyllisesti prematuuri.

Ensimmäisenä huomasin, ettei sivistykseni ollut mitenkään ylivertainen. Sitten ymmärsin, etten ollut kovin nokkela. Kolmantena tajusin, etten tuntenut kummoisesti mitään keskeistä kulttuurin osa-aluetta. Lopulta tuli kovin isku: kukaan muu ei ollut missään vaiheessa pitänyt kikkailuyrityksiäni hienoina. Kirjoittamani tekstit olivat yksinkertaisesti vaikeaselkoisia, ärsyttäviä ja hankalasti luettavia. Se siitä kypsyydestä.

Nykyään jätän vaikeasti kirjoitetun ja kikkailevan tekstin lukemisen kesken saman tien. Tekstejä tulvii vastaan niin paljon, että huonoa sisältöä kannattaa lukea vain pakon edessä.

Viestinnän ammattilainen on aina palveluammatissa. Kaikkien kirjoittajien tavoitteena on jakaa tietoa vaikeasta ja monimutkaisesta todellisuudesta mahdollisimman ymmärrettävällä tavalla. Kohdeyleisöt ovat yleensä kiireisiä ja laatutietoisia. Siksi tekstistä on purettava kaikki mahdolliset ymmärtämisen esteet.

Vaikeita asioita ei tarvitse yksinkertaistaa, vaan avata ymmärrettäviksi lukijalle. Vaikean asian voi esittää helpolla kielellä ja auttaa lukijaa ymmärtämään, vaikka ajatuksen sisäistäminen vaatisikin pidemmän pureskelun. Hyviä apuvälineitä ovat käytännölliset esimerkit tai pienet kertomukset eli skenaariot.

Valitettavasti törmään jatkuvasti teksteihin, jotka noudattavat “vaikeampi on sivistyneempi” -logiikkaa. Vaikeita erikoisalatermejä vilisee kolumneissa, taloutta ja tekniikkaa käsittelevissä uutisissa ja mainoksissa. Miksi energian syöttötariffi vaikeuttaa uusiutuvan energian vallankumousta? Mitä hyötyä saan, jos ostamassani tietokoneessa onkin i7-3770K sen sijaan, että siinä olisi Core i5-3570K? En ymmärrä, enkä viitsi aina hakea verkosta vastausta. Vielä pahempaa on, että yksinkertainen ajatus halutaan pukea vaikeaan muotoon. Tekstin kirjoittaja näyttää olettavan, että vaikean tekstin pureskelu tuottaa lukijalle onnistumisen iloa.

Väitän, että ei tuota. Kun monimutkaisen ja huonon ilmaisun taakse piilotettu yksinkertainen ja laimea ajatus paljastuu, lukija tuntee itsensä huijatuksi. Kirjoittaja on huijannut lukijan hukkaamaan kallisarvoista aikaansa. Se on kirjoittajalle yhtä noloa kuin kiinnijääminen valehtelusta valtiovarainministerille. Vastaavasti helpon kielen avulla vaikean ajatuksen äärelle johdattamista voidaan pitää ansiokkaana tekona.

Ihmisellä, joka pitää vaikeaa ilmaisuaan sivistyksen merkkinä, on valitettavasti sisäinen puolustusmekanismi kritiikkiä vastaan. Kirjoittaja saattaa pitää kriitikin esittäjää laiskana, sivistymättömänä ja moukkana, joka ei ymmärrä sanataidetta. Sanataide ja nokkeluus eivät kuitenkaan ole sama asia kuin erikoisilla sanoilla, pikkunokkelilla kulttuuriviittauksilla ja ultravaikeilla lauseilla runkkaaminen.

On parempia keinoja osoittaa sivistystä. Paras on selittää vaikeita asioita ymmärrettävästi. Tämän tiivisti erinomaisesti tutkijoille viestintäkoulutusta antavan Skolarin joulukalenteripäivitys Facebookissa. Se sopii hyvin motoksi tai tunnuslauseeksi henkilölle, joka haluaa epiteetikseen sanan ”sivistynyt”: ”Selkeä kirjoittaminen kielii selkeästä ajattelusta.”