TEKSTI Adile Sevimli KUVA Tuomas Heikkilä

Ihmisen suhde psykoaktiivisiin aineisiin on vaihdellut läpi historian, mutta stigma huumausaineiksi luokiteltujen yhdisteiden ympärillä elää ja voi hyvin lännessä. Kriminalisoinnin negatiiviset vaikutukset nostetaan aika ajoin agendalle esimerkiksi puhuttaessa kieltolain ei-toivotuista seurauksista Suomessa tai kannabiksen laillistamisen positiivisista vaikutuksista erinäisissä Yhdysvaltain osavaltioissa. Keskustelu kovista huumeista vilkastunee tulevaisuudessa lääketieteen puolella.

Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen tehdyt kliiniset tutkimukset osoittivat optimistisia tuloksia LSD:n merkityksestä mielenterveyspotilaiden hoidossa, mutta psykedeelin todellinen potentiaali lääketieteen lupauksena jäi ratkaistavaksi, kun se kiellettiin lailla jo ennen 70-lukua. LSD yhdistettiin hippiliikkeeseen ja alakulttuurien radikaaleihin, uusiin ajattelutapoihin. Poliittinen ilmapiiri kiristyi, tutkimus tyssäsi ja LSD:stä tehtiin tabu.

Viihdekäytössä ekstaasissakin vaikuttava MDMA, niin ikään laittomiin hallusinogeeneihin lukeutuva huumausaine, on pystynyt paikkaamaan tämänhetkisten hoitomuotojen puutteellisuutta esimerkiksi traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Traumaperäinen stressihäiriö voi puhjeta poikkeuksellisen ahdistavan kokemuksen, kuten sodan tai raiskatuksi joutumisen, myötä. Sen oireita ovat ahdistus, painajaiset, masennus, itsetuhoisuus, vahvat takaumat ja ylivirittynyt pelkotila, joita hoidetaan psykoterapiassa.

Ongelmallista stressihäiriön perinteisissä hoitomuodoissa on luottamuksen muodostaminen potilaan ja terapeutin välillä, potilaan ylikuormittuminen traumoja uudelleen käsiteltäessä ja pahimmillaan hoidon keskeyttäminen näistä syistä.

MDMA:lla avustettua psykoterapiaa on perusteltu nykyisten hoitomuotojen riittämättömyydellä. Tutkimuksissa kyseinen empatogeeni on havaittu turvalliseksi ja toimivaksi, vaikkei sitä vielä yksiselitteisesti voidakaan julistaa toimivaksi jokaisen potilaan hoidossa. MDMA:n positiivisia vaikutuksia ovat euforian tunne, mielialan paraneminen, sosialisoituminen, itsetietoisuus ja vireystilan kohoaminen. Aineen hermostolliset ja psyykkiset vaikutukset kasvattivat tutkimuksissa potilaan luottamusta terapeuttiin sekä vähensivät pelon tunnetta. Joillekin potilaille MDMA:lla avustettu psykoterapia on ollut tunnetuista hoitomuodoista ainut toimiva.

Lieventämällä stigmaa tiettyjen huumausaineiden ympärillä mahdollistetaan kyseisten aineiden hyötykäyttö siellä, missä niillä on potentiaalia edistää hyvinvointia. Se, että MS-tautia sairastavat saavat apua lääkekannabiksesta tai se, että urheilijat syövät hamppuproteiinia ja vaatteita voidaan valmistaa hamppukuidusta, ei ole johtanut kannabiksen laillistamiseen Suomessa, vaan kyseisen kasvin monipuolisempaan hyötykäyttöön.

Amazonin alueen tai Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden suhde huumausaineina pitämiimme yhdisteisiin on täysin päinvastainen kuin omamme. Pyhät päihteet ovat toisaalla lääkkeitä, osa uskonnollisia rituaaleja, shamanismia ja pitkiä perinteitä. Tutkimuksen vapauttaminen mahdollistaisi uusien hoitomuotojen tutkimisen – psykedeelien ja empatogeenien tutkimista länsimaisessa lääketieteessä ei pitäisikään rajoittaa vain sillä perusteella, että niihin on pinttynyt pelottava leima.