Eettisyyden huomioon ottaminen kulutusvalinnoissa on yleistynyt. Ennen ostopäätöstä moni haluaa tietää, miten ja mistä ruoka on päätynyt marketin pakastealtaaseen, tai onko vaatebrändin tuotantoketju läpinäkyvä. Niin kauan kuin maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta, löytyy sitä kaikilta teollisuuden aloilta. Samanlaisia kysymyksiä on siis syytä pohtia myös pornon kohdalla. Tapasimme pornoa tutkineen toimittaja Ina Mikkolan, jonka ohjelmassa Ina <3 porno tutustutaan pornon tuottamiseen ja sen erilaisiin muotoihin ympäri maailmaa, ja feminististä pornoa tekevän Lunan. Juttelimme heidän kanssaan – pornosta.
TEKSTI Laura Horsmanheimo ja Aku Houttu KUVAT Pinja Ylioja
VÄESTÖLIITON JO KYMMENIEN vuosien ajan toteuttamasta suomalaisten seksuaalisuutta seuraavasta FINSEX-tutkimushankkeesta käy ilmi, että pornon kulutus on kasvanut viime vuosikymmeninä, ja että sen katsomista pidetään yhä kiihottavampana. Yhteiskunnan suhtautuminen pornoon sisältää merkittäviä ristiriitaisuuksia. Ihmisten ympärillä esiintyy paljon pehmopornoon rinnastettavaa mainontaa, markkinointia ja muuta viestintää, sillä tiedämmehän että seksi myy. Kuitenkaan pornosta tai sen kulutuksesta ei juurikaan keskustella kaverin kanssa eikä aihe nouse usein esiin mediassa.
Miksi porno on tabu? Pornossa keskeistä on seksuaalisuus ja masturbointi, mikä tekee siitä erittäin henkilökohtaista. Porno on vaikea puheenaihe, jota on pyritty pitämään poissa myös julkisesta keskustelusta. Asioiden kieltämisen ja piilottamisen taustalla on yksityisyyden lisäksi usein vallankäyttö – näin on pornonkin kohdalla. Pornon ja seksuaalisuuden rajoittaminen on palvellut usein patriarkaalisia valtarakenteita. Tämän avulla eri instituutiot, kuten valtio ja kirkko, ovat pystyneet rajoittamaan esimerkiksi naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Mielessään moni saattaa pohtia, voiko pornoa katsoa hyvällä omallatunnolla, vaikka siinä esineellistetään ihmisiä, eikä tuotanto-olosuhteista ole tietoa. Mielikuvat pornosta epäeettisenä tuotannonalana kumpuavat usein luulosta, jonka mukaan (nais-)pornonäyttelijät tekevät työtään pakon sanelemana. Ihmisten on vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä tosiasiaa, että toiset todellakin haluavat tehdä pornoa työkseen, kuten taustastaan avoimesti puhunut entinen kansainvälinen pornotähti Satu Söderström. Negatiivinen suhtautuminen on rinnastettavissa irtosuhteita ja naisten useita seksikumppaneita paheksuvaan asenteeseen.
Alalla työskentelevät miehet eivät joudu ennakkoluulojen kohteeksi yhtä helposti kuin naiset; miehenä voi olla jopa ihailtavaa päästä työskentelemään kauniiden pornotähtien keskuuteen. Tämä kielii epätasa-arvon lisäksi siitä, että naisten seksuaalisuus on edelleen kiellettyä laajasti ympäri maailmaa. Mikkola huomauttaa, että suhteellisen tasa-arvoisessa, avoimessa ja alastomuuden kanssa sinut olevassa Suomessakin aiheesta puhutaan vähän, ja että joissakin maissa naisten seksuaalisuudesta ja masturboinnista ei puhuta julkisesti lainkaan. Esimerkiksi Japanissa naisia jopa kehotetaan olemaan koskettelematta itseään. Juuri Japanista kuitenkin löytyy monia pornografian villeimpiä piirteitä, kuten animoituja lonkerofantasioita. Kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ruokkii pornoteollisuutta ja fantasioita.
Pornoteollisuus on ainoita aloja, jolla naisella on mahdollisuus ansaita enemmän rahaa samasta työstä kuin miehellä.
Yleisesti kuvitellaan, että pornoteollisuudessa jylläävät valtaisat rahasummat päätyvät johtavissa asemissa olevien miesten taskuihin, ja että naiset näyttelevät roolinsa kitisemättä pienellä palkalla. Tietenkin tämä voi pitää paikkansa. Kuitenkin jos verrataan pornoteollisuutta esimerkiksi Hollywood-elokuvateollisuuteen, naisten on Mikkolan mukaan helpompi päästä tuotantotehtäviin eikä pelkästään kameran linssin alle: monet naiset omistavat omia yhtiöitä, ja webcam-pornoa voi tehdä kokonaan ilman välikäsiä. Mikkola kertoo, että pornoteollisuus on ainoita aloja, jolla naisella on mahdollisuus ansaita enemmän rahaa samasta työstä kuin miehellä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole fanfaarien aihe, kieliihän palkkaerokin epätasa-arvoisesta suhtautumisesta seksuaalisuuteen.
Vaikka itse alan sisällä näyttelijä voi pitää työstään, ihmisten mielissä vallitseva kuva tulevaisuutensa tahranneista pornotähdistä on huomionarvoinen. Monesti historia pornoalalla nähdään negatiivisena, minkä seurauksena työn saaminen muilta aloilta voi olla vaikeaa. Kuitenkin myös poikkeuksia löytyy. Esimerkiksi Satu Söderström toimii seksologina, ja entinen yhdysvaltalainen pornotähti Sasha Grey on nykyään musiikintuottaja sekä näyttelee rooleissa pornon ulkopuolella, Mikkola mainitsee. Ennakkoluulot eivät kuitenkaan ulotu vain alalla työskentelyyn. Pornoa on akateemisesti tutkittu vähän, sillä aiheen tutkimista on Mikkolan mukaan mahdollisesti vierastettu maineen tahriintumisen pelossa.
MITEN ITSE ALA sitten kohtelee pornonäyttelijöitä? Eettisessä tuotannossa pyritään ihmisten kunnioittamiseen. Mikkola kertoo, että kuvauksissa voi olla käytössä lomake, johon näyttelijä merkitsee, mitä hänelle kuvauksissa saa tehdä. Hän nostaa tuotantomaan keskeiseksi eettisyyden mittariksi: mitä paremmassa kunnossa naisten asema ja ihmisoikeudet maassa ovat, sitä todennäköisemmin myös pornoalalla työskenteleminen on oikeudenmukaisempaa. Yhdysvalloissa tuotettu porno on mitä luultavammin eettisempää kuin esimerkiksi Intiassa tehty, sillä sen tuottaminen on siellä laitonta. Koska Yhdysvalloissa pornotuotannolla on pitkä historia, sinne on kehittynyt paljon edistynyttä lainsäädäntöä ja etujärjestöjä, jotka huolehtivat näyttelijöiden oikeuksista. Yhteiskunnalliset rakenteet edesauttavat reilua pornoteollisuutta.
Ohjenuorana verkkopornon katsomiselle voi pitää sitä, että kunnolliselta näyttävät tuotantoyhtiöiden omat sivut ovat luotettavia. Mikkola suosittelee maksullisia pornosivuja ja vertaa tilannetta nettikauppaostoksiin: kukaan ei tilaa laukkua epäluotettavalta vaikuttavalta nettisivulta – miksi sitten katsoisi sellaiselta pornonsa. Maksaessaan katsomastaan kuluttaja tukee tekijöitä taloudellisesti.
Luonnollisesti hyvä maine tuo Mikkolan mukaan tuotantoyhtiölle luotettavuutta. Pornoalalla järjestetään gaaloja, kuten yhdysvaltalainen AVN-awards, saksalainen Venus Award ja brittiläinen SHAFTA Awards. Voittajaelokuvien tuotannossa näyttelijöiden oikeuksista on todennäköisemmin pidetty huolta, sillä muuten pärjääminen alan kovassa kilpailussa olisi haastavampaa, hän jatkaa.
Mikäli suhtautuminen pornoon olisi avoimempaa, myös läpinäkyvyys alalla lisääntyisi. Pelkällä asennemuutoksella ja keskusteluilla ei muutosta Mikkolan mukaan vielä edistetä, vaan siihen tarvitaan myös ihmisten tasavertaista kohtelua lain edessä sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mistään muustakaan riippumatta. Lainsäädännön ja työehtosopimusten kehittämistä edesauttaisi asiantunteva tieto pornoteollisuuden työoloista – tutkimusta aiheesta siis tarvitaan.
KAIKKIEN MIELESTÄ VALTAVIRTAPORNO ei tunnu sisällöllisesti omalta, ja sen katsominen voi puuduttaa. Usein heteropornossa miehen roolina on olla haluaja ja naisen on tyydytettävä hänen tarpeensa. Kulahtanut asetelma yhdistettynä vinoutuneeseen ja yksinkertaistettuun ihmiskuvaan ei välttämättä tunnu kiinnostavalta, saati kiihottavalta. Moninaisuutta sekä aitoutta tavoittelevia vaihtoehtoja on onneksi olemassa.
Feministinen porno pyrkii huomioimaan erityisesti tekijöidensä toiveet ja näyttämään ihmiskuvaa, joka vastaa ihmisten moninaisuutta. Lunan mukaan valtavirtapornosta puuttuu monesti visuaalinen kauneus, ja ihmisten välinen kommunikaatio jää usein hyvin vähäiseksi. Kommunikaation puuttumisen seurauksena pornon välittämä kuva seksistä saattaa olla katsojalleen jopa vahingollinen.
Feministinen porno tavoittelee terveen ihmiskuvan näyttämistä ja kaikkia kunnioittavan seksuaalisuuden tukemista. Suuntaus ei esitä pelkkää sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan huomioi laajemman yhdenvertaisuuden ihmisten välillä. Tällöin pornografian tarkoituksena on tarjota erilaisia samaistumisen kohteita, sekä osoittaa monenlaisten ihmisten seksuaalisuuden ja halujen olevan oikein samalla tavalla kuin kenen tahansa muunkin.
Yksi feministisen pornoteollisuuden suurimpia kansainvälisiä nimiä on ohjaaja Erika Lust, joka omistaa mininetflixmäisen Xconfessions-sivuston. Juttua varten haastateltu Luna on mukana käsikirjoittamassa ja ohjaamassa kahta elokuvaa sivustolle. Niissä keskeistä on aitous; että näyttelijät esiintyvät kuten oikeassa elämässäkin tekisivät. Toisessa elokuvassa kuvataan kahden ihmisen välistä hetkeä, toinen taas kertoo fantasioista.
Lunaa pornon pariin on innoittanut se, ettei hän ole nähnyt juurikaan sellaista pornoa, joka kaikilta aspekteiltaan miellyttäisi. Tehdessään pornoa hän ajatteleekin sen olevan ensisijaisesti itseään varten. Pornon tuottamisesta Luna kertoo avoimesti läheisilleen, eikä hän usko sen vaikuttavan negatiivisesti tulevaisuuteensa, sillä tekee sitä eettisesti.
Ohjaamisen ja käsikirjoittamisen lisäksi kameran edessä näyttelevä Luna kertoo esiintymisen jännittävän. Hän haluaa kuitenkin näyttää, että oman seksuaalisuuden esiin tuominen on sopivaa ja kaunista, jos niin haluaa. Kuvauksissa olennaista on, että jokainen kokee olonsa mukavaksi eikä ketään painosteta mihinkään. Tuotantoon palkataankin henkilö, jonka tehtävänä on pitää huolta etteivät näyttelijät ylitä omia rajojaan.
Feministinen porno tavoittelee terveen ihmiskuvan näyttämistä ja kaikkia kunnioittavan seksuaalisuuden tukemista.
NUOREMMAT SUKUPOLVET SUHTAUTUVAT vanhempiaan avoimemmin seksuaalisuuteen ja pornoon. Pornon suosion kasvu on osoitus kielteisistä vaikutuksista vapautumisesta. Normalisointiin voisi auttaa lisäksi pornonkulutustottumuksista keskusteleminen. Ihmiset keskustelevat pitämistään Netflix-sarjoista, joten Mikkolan mukaan voisivat jakaa myös tietoa siitä, millaista pornoa katsovat.
Voimmeko olla todella vapaita ja täysin omia itsejämme, jos joudumme rajoittamaan osaa itsestämme ja omasta seksuaalisuudestamme, Mikkola kysyy. Vapaampi ja tiedostavampi maailma olisi mahdollisesti myös onnellisempi. Voisiko porno olla jopa voimaannuttavaa, ellei sitä pidettäisi niin suurena tabuna yhteiskunnassamme?
