”Jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, silloin vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon Israelissa, harjoittaen haureutta isänsä kodissa.”
TEKSTI: Henna Ukkonen KUVAT: Heidi Puomisto
NÄIN VANHAN TESTAMENTIN Mooseksen kirjassa neuvotaan toimimaan, jos on saatu selville naisen harrastaneen esiaviollista seksiä. Raamatussa esiintyy myös useita muita säkeitä, jotka viestittävät esiaviollisen seksin olevan haureutta ja siveettömyyttä. Useissa kristillisissä liikkeissä kannustetaankin pidättäytymään seksuaalisesta kanssakäymisestä ennen avioliittoa.
Sain ensikosketuksen aiheeseen asuessani yläasteikäisenä perheeni kanssa Kanadassa. Monen sattuman kautta päädyin opiskelemaan kristillisessä yksityiskoulussa. Taustani ei ollut uskonnollinen, joten koulun käytännöt ja ilmapiiri tulivat minulle monin tavoin yllätyksenä. Yllätyin myös opintojen sisällöstä: pääsimme terveystiedon tunneilla kuulemaan, kuinka seksi kuuluu vain ja ainoastaan avioliittoon. Meitä myös kannustettiin hankkimaan siveyssormukset tätä lupausta vahvistamaan.
Neitsyysaate on peräisin Yhdysvalloista, josta esiaviollisen seksin kieltävä Tosi rakkaus odottaa -kampanja levisi myös Suomeen 1990-luvun lopulla. Kampanjan aatetta korostetaan monissa Suomen kristillisissä yhteisöissä, ja kristillinen media Nuotta on tuottanut kampanjaan liittyen Tosi rakkaus odottaa -vihkosia. Nuotan mukaan vihkoset tutustuttavat nuoret siihen, mitä Jumalalla on sanottavaa rakkaudesta ja seksuaalisuudesta. Vihkot ovat olleet niin suosittuja, että niistä on tehty uusintapainoksia.
Koulussa korostettiin kuuden senttimetrin sääntöä: tyttöjen ja poikien tulisi olla kaikissa tilanteissa vähintään kuuden senttimetrin etäisyydellä toisistaan.
NEITSYYSAATTEEN TUKIJOINA ovat esiintyneet myös monet amerikkalaiset populaarikulttuurin edustajat: muun muassa Jonas Brothersin ja Selena Gomezin tapaiset tähdet ovat esitelleet siveyssormuksiaan. Kanadalainen Hannah Gaunt, 22, kuuli siveyssormuksista ensimmäisen kerran juurikin Jonas Brothersin kautta ja sai itse samanlaisen lahjaksi äidiltään täytettyään 15 vuotta. Vaikka hän sai siveyssormuksen vasta 15-vuotiaana, seksuaaliseen pidättäytymiseen häntä oli opetettu koko elämänsä ajan. Hannah kävi esikoulusta ylioppilaaksi valmistumiseen saakka samaa kristillistä yksityiskoulua, jossa olin vaihdossa. Koulun lisäksi neitsyyslupauksesta kerrottiin kirkon nuorten illoissa, joissa monet koulun nuoret aktiivisesti kävivät.
Yksityiskoulun nuoret olivat sitoutuneet neitsyyslupaukseen sopimuksen tasolla. Lukukauden alussa nuoret ja heidän vanhempansa allekirjoittivat sopimuksen, jossa määriteltiin käyttäytymissäännöt oppilaille. Nuoret eivät saaneet juoda alkoholia, tupakoida tai harrastaa seksiä. Sopimuksessa mainittiin, että sääntöjen rikkomisella olisi seurauksia, kuten väliaikainen tai pysyvä erottaminen koulusta. Hannah tunsi kaksi vanhempaa oppilasta, jotka oltiin erotettu koulusta raskauden vuoksi.
Myös Suomen Tosi rakkaus odottaa -kampanjaan liittyy allekirjoitettava kortti, jossa nuoret lupaavat pidättäytyä seksistä avioliittoon asti. Väitöskirjatutkija Kirsi-Marja Isotalo on perehtynyt suomalaiseen Tosi rakkaus odottaa -kampanjaan pro gradu -tutkielmassaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin neitsyyslupauksen vaikutusta kampanjaan sitoutuneiden elämään, ja se koostui 11 haastattelusta ja 12 kirjallisesta kertomuksesta.
Isotalon tutkimuksen mukaan kortin allekirjoittaminen koettiin sitovana. “Kertomusten perusteella vaikuttaa siltä, että kortin allekirjoittamisen jälkeen esiaviollisen seksin harrastaminen oli raskauttavampaa suhteessa Jumalaan kuin tapauksessa, jossa korttia ei olisi allekirjoitettu”, tutkimuksessa todetaan.
ISOTALON TUTKIMUKSEN MUKAAN suomalainen Tosi rakkaus odottaa -kampanja oli vahvasti kytköksissä hengelliseen yhteisöön. Hannahin tapauksessa neitsyyslupaus oli kirkon hengellisen yhteisön lisäksi osana myös koulun opetussuunnitelmaa. Terveystiedon opetus oli jaettu tyttöjen ja poikien tunteihin. Tunneilla käytiin läpi oman sukupuolen anatomiaa, mutta suurimmaksi osaksi seksuaaliterveyden opetus keskittyi neitsyyslupauksesta kertomiseen. Koulun opetuksessa käsitys seksistä oli ainoastaan heteronormatiivinen, ja homoseksuaalisuus oli erikseen kielletty koulun käyttäytymissäännöissä.
Neitsyyslupausta perusteltiin Raamatun sanomalla, mutta nuoria varoitettiin myös esiaviollisen seksin aiheuttamista vahinkoraskauksista ja sukupuolitaudeista. Lisäksi ensimmäisen kerran kivuliaisuudella peloteltiin, Hannah kertoo. Tunneilla oli erilaisia harjoitteita siitä, kuinka lupauksen pitäminen onnistuu. Tytöt näyttelivät ryhmissä erilaisia tilanteita, joissa esimerkiksi poikaystävä painostaa seksin harrastamiseen. He harjoittelivat, mitä he sanovat ja kuinka he kieltäytyvät ehdotuksesta. Ehkäisystä ei nuorille kerrottu. Jos se joskus nousi puheenaiheeksi, opettajat korostivat, etteivät ehkäisykeinot ole luotettavia.
Koulun valvonta ulottui myös terveystiedon tuntien ulkopuolelle. Hannah kertoo, että tyttöjen ja poikien kanssakäymistä vahdittiin jatkuvasti henkilökunnan toimesta. Koulussa korostettiin kuuden senttimetrin sääntöä: tyttöjen ja poikien tulisi olla kaikissa tilanteissa vähintään kuuden senttimetrin etäisyydellä toisistaan. Kaikki tottelivat koulun sääntöjä julkisissa tiloissa, mutta koulun kappelin sokkeloiset käytävät olivat kuitenkin nuorten parien suosittu kohtaamispaikka, jossa he kykenivät olemaan katseilta piilossa. Kun opettajat saivat tietää tästä, lisättiin käytäville erityisvalvontaa.
Tutkimuksessa ilmeni, että seksuaalisuuteen liittyvää syyllisyyttä tunsivat niin sopimusta rikkoneet kuin neitsyyslupauksensa pitäneet. Monilla haastateltavilla seksuaalisuuteen liittyvä häpeä jatkui myös avioliittoon saakka.
HANNAHIN MUKAAN SEURUSTELU ja tapailu yksityiskoulussa oli todella hankalaa ja hämmentävää. Nuoret olivat jakautuneet sen mukaan, kuinka he suhtautuivat neitsyyslupaukseen. Osa nuorista ylpeili sillä, etteivät olleet edes suudelleet kumppaniaan ja aikoivat säästää ensisuudelmansa avioliittoon. Myös monet koulun opettajista olivat tehneet näin. Eriäviä mielipiteitä lupauksen ehdottomuudesta oli, mutta kukaan nuorista ei uskaltanut avoimesti myöntää, että haluaisivat rikkoa sopimusta tai jo tehneensä niin. Hannah on kuitenkin jutellut koulukavereilleen muutama vuosi valmistumisen jälkeen ja saanut tietää, että monet nuoret olivat räikeästi rikkoneet sopimusta koulu-uransa aikana.
Anna Keski-Rahkonen, Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osaston apulaisprofessori ja psykiatrian erikoislääkäri, korostaa myös, etteivät neitsyyslupaukset pidä: “Abstinenssi, eli seksistä pidättäytyminen ei toimi. Tutkimusten mukaan abstinenssiin kannustavat ohjelmat eivät lykkää ensiyhdyntäikää eivätkä vähennä seksuaalisuuteen liittyviä riskejä.” Myös Isotalon tutkimuksessa osa haastateltavista oli päätynyt harrastamaan seksiä seurusteluaikana. Kaksi haastateltavaa kertoi, että he olivat tietoisesti jättäneet ehkäisyn pois, sillä sen koettiin korostavan teon synnillisyyttä.
Lisäksi Isotalo esittelee Peter S. Bearmanin ja Hannah Brücknerin tutkimuksen, jossa tutkittiin True Love Waits -kampanjan vaikutusta yhdyntöjen aloitusikään ja ehkäisyyn. Bearmanin ja Brücknerin tutkimuksessa kävi ilmi, että jos lupauksen tehnyt päätyi harrastamaan esiaviollista seksiä, ehkäisy laiminlyötiin todennäköisemmin kuin tapauksissa, joissa neitsyyslupausta ei oltu tehty.
Hannahin mukaan nuoret oireilivat, sillä he eivät tunnistaneet omia seksuaalisia rajojaan eivätkä kyenneet ilmaisemaan halujaan. Koulun asettama raja oli ehdoton: neitsyenä täytyi pysyä avioliittoon saakka. Kädestä pitämisen ja seksin välille jäi kuitenkin paljon tilaa, eivätkä nuoret olleet varmoja missä raja menee. Keski-Rahkonen toteaa, että juuri määritelmien horjuvuus tekee lupauksen käytännön toteutuksesta nuorille vaikeaa.
Hannahilla on traumaattisia kokemuksia parisuhteistaan, jossa rajoja kokeiltiin ja myös rikottiin. Hänen ensimmäinen poikaystävänsä tuli samasta koulusta, ja heidän keskusteluihinsa vaikuttivat suuresti koulun ilmapiiri ja opetukset. Hannah kertoo, että ensimmäisessä parisuhteessa esiintyi monta tilannetta, jossa poikaystävä ylitti suostumuksen rajoja. Poikaystävä ei kuitenkaan ymmärtänyt, miksi tilanteet olivat ongelmallisia. “Tulimme ympäristöstä, jossa seksistä ja seksuaalisuudesta keskusteltiin vain pidättäytymisen näkökulmasta. Emme käyneet keskusteluja suostumuksesta tai sen tärkeydestä, enkä silloin edes tuntenut suostumuksen käsitettä.”
Myöhemmissä parisuhteissaan eri taustoista tulevien ihmisten kanssa Hannah on törmännyt samaan ongelmaan. On tapahtunut seksuaalisia tilanteita, joissa hän on tuntenut olonsa epämukavaksi, mutta ei ole osannut ilmaista itseään tai keskustella aiheesta.
Isotalon tutkimuksen mukaan myös Tosi rakkaus odottaa -kampanjasta puuttui seksuaaliterveydellinen valistus ja parisuhdetaitojen opettaminen. Välineitä seksuaalisuuteen tutustumiseen tai seksuaalisuuden harjoitukseen ennen avioliittoa ei tarjottu.
HANNAH EI KYENNYT puhumaan kenellekään parisuhteissa ilmaantuvista ongelmista. Koulun opettajat eivät hyväksyneet minkäänlaista seksuaalista kanssakäymistä opiskelijoiden keskuudessa, ja nuorten omat vanhemmat olivat allekirjoittaneet sopimuksen, jossa yhtyivät koulun kantaan. Ystävillekään ei uskaltanut myöntää mitään, sillä nuoret häpesivät kaikkea omaan seksuaalisuuteen liittyvää. Hannah kertoo, että seksuaalisuuteen liittyvä synnin ja hiljentymisen ilmapiiri oli erittäin vahingollinen. Myös Isotalon tutkimuksen kertomuksista käy ilmi, että neitsyyslupaukseen sitoutuneet tunsivat kaiken seksuaalisen kokemisen olevan likaista tai häpeällistä. Tutkimuksessa ilmeni, että seksuaalisuuteen liittyvää syyllisyyttä tunsivat niin sopimusta rikkoneet kuin neitsyyslupauksensa pitäneet. Monilla haastateltavilla seksuaalisuuteen liittyvä häpeä jatkui myös avioliittoon saakka.
Keski-Rahkonen sanookin, että seksuaalisuutta tukahduttava uskonnollisuus näkyy usein seksuaaliterapeuttien työssä riskitekijänä. Se voi lisätä yleisiä seksuaalisuuden ongelmia, kuten läheisyyteen liittyvää ahdistusta tai omaan seksuaali-identiteettiin liittyvää hämmennystä.
HANNAH EI OSANNUT kyseenalaistaa koulunsa seksuaalivalistuksen opetuksia ennen kuin hän valmistui ja pääsi yliopistoon. Yliopiston ilmapiiri oli avoimempi, ja hän sai kuulla erilaisia näkökulmia seksuaalisuuteen. Tämä sai hänessä muutoksen aikaan. “Oli uskomatonta huomata, kuinka avoimesti nuoret yliopistossa puhuivat seksistä ja seksuaalisuudestaan. Se sai minut ensimmäistä kertaa ymmärtämään, kuinka luonnollinen asia seksi muille nuorille oli, sillä heitä ei oltu opetettu häpeämään sitä.”
Hannahin mukaan yliopistossa alkanut muutosprosessi oli työläs. ”Käsittelin opetuksia, joita minulle oltiin koko lapsuus ja nuoruus kerrottu, ja sovittelin niitä yhteen omien seksuaalisten kokemusten ja netistä löytämäni tiedon kanssa. Tilanteet eivät koskaan omassa elämässäni menneet niin kuin koulussa oltiin opetettu.”
Hannahille helpottavinta on ollut ymmärtää suostumuksen käsite ja sen tärkeys seksuaalisessa kanssakäymisessä. Myös #metoo-kampanja oli hänelle hyvin voimaannuttava: sen avulla hän ymmärsi, ettei ollut kokemuksiensa kanssa yksin.
TOSI RAKKAUS ODOTTAA -kampanja herätti niin positiivisia kuin negatiivisiakin tuntemuksia Isotalon haastateltavissa. Suuri osa haastateltavista koki neitsyyslupauksen hyvänä tavoitteena, mutta heidän mukaansa sen täytyisi olla vain yksi vaihtoehto nuorille, eikä niinkään ehdoton päämäärä. Tutkimukseen osallistujat toivoivat kuitenkin, että heidän lapsensa tekisivät omat päätöksensä seksuaalisuuteen liittyen. Hannah on asiasta samaa mieltä. “Pahinta on paine ulkopuolelta. En usko, että lupaus muuttaa kenenkään päätöstä harrastaa tai olla harrastamatta esiaviollista seksiä. Mutta se saa aikaan sen, ettei omia päätöksiä asian suhteen kykene tekemään ilman raskasta häpeää.”
Keski-Rahkonen näkee seksuaalisuuden osaksi ihmisoikeuksia. Seksuaalioikeuksien mukaan jokaisella on oikeus tehdä yksilöllisiä päätöksiä omaan seksuaalisuuteensa liittyen. Jos neitsyyslupauksen siis tekee, sen täytyisi tapahtua vain omasta tahdosta. “Seksuaaliseen monimuotoisuuteen kuuluu myös oikeus olla harjoittamatta seksiä. Mikäli siveyslupaus on parin keskinäinen valinta eikä siihen liity ulkopuolista painostusta, en näe siinä silloin mitään haittaa”, Keski-Rahkonen sanoo.
