Hanasaaren voimalaitoksen massiivisen hiilivoimalan varjossa jo viidettätoista kertaa järjestetty Flow-festivaali on profiloitunut korkeakoulutetun, valveutuneen ja myös ympäristöstä tietoisen yleisön tapahtumaksi, jossa juodaan joko kahdeksan euron luomulapparia tai lähes samanhintaista pienpanimokombuchaa. Groteski lähti festareille selvittämään mitä vihreän ja vastuullisen ulkokuoren alta löytyy ja mitä muut tapahtumat voisivat oppia Flow’sta.
TEKSTI: Toni Pakarinen ja Emilia Tiainen ARTIKKELIKUVA: Petri Anttila / Flow Festival
Flow joutui tänä vuonna median pyöritykseen muun muassa artistiperuutusten sekä artistien ja vapaaehtoisten palkkioiden takia. Vaikka festareilta löytyisi paljonkin kritisoitavaa musiikin, hintojen tai kävijöiden tyylin suhteen, on se poikkeuksellisen vahvasti onnistunut profiloitumaan tiedostavien ihmisten vastuulliseksi tapahtumaksi. Flow vetää vuosittain hurjasti ihmisiä Suvilahteen nauttimaan valtavirralle vähemmän tunnetuista artisteista ja näyttäytymään julkisen alueella omiensa joukossa. Vastuullisuuden korostaminen on juurikin yksi ydintekijöistä, joka erottaa Flow’n muista suomalaisista festareista. Tarkastellaanpa sitä vähän lähempää.
Sustainable Flow on festareiden oma tavoiteohjelma, jonka mukaan Flow 2019 on yksi maailman ensimmäisistä hiilineutraaleista tapahtumista. Tapahtuma on sähköntuotannosta festariruokiin ja artistien raidereihin asti pyritty tekemään mahdollisimman vastuulliseksi. Festareiden sähköntuotanto toteutetaan Nesteen uusiutuvista ainesosista tehdyllä biodieselillä. Öljy-yhtiön ottaminen sponsoriksi tapahtumaan voi kuulostaa oudolta, mutta tarkemmin tutustumalla huomaa, että Neste tunnetaan yhtenä maailman “vähiten saastuttavimpana” öljy-yhtiönä. Täten valinta on ainakin jollain tasolla perusteltu. Tapahtumasta syntyneet päästöt myös luvataan kompensoida ja kävijöille tarjotaan mahdollisuutta kompensoida päästöjä sekä tehdä lahjoituksia ilmaston hyväksi.
Tapahtuman tiedottajan korviin ei ollut kuulunut jälkeenpäin kysyttäessä, että tapahtuman turvallisuushenkilöihin olisi oltu yhteydessä häirintätapauksien tiimoilta.
Toisin kuin tapahtuman nettisivuilta olisi voinut ymmärtää, festareilla ei ollut erikseen häirintäyhdyshenkilöä, vaan ongelmien ilmetessä on tarkoitus kertoa asiasta lähimmälle turvallisuushenkilölle. Tällä termillä ilmeisesti tarkoitettiin järjestyksenvalvojia. Tarkemmalla tiedustelulla selvisikin, että kyseessä oli ilmeisesti vain uusi nimike järjestyksenvalvojalle, eikä erillisiä valtsikalaisille tuttuja ”turvallisuushenkilöitä” ollut.
Nettisivujen mukaan myös ensiapuhenkilökunnan puolen olisi voinut kääntyä henkisen ensiavun tarpeessa. Tapahtuman tiedottajan korviin ei ollut kuulunut jälkeenpäin kysyttäessä, että tapahtuman turvallisuushenkilöihin olisi oltu yhteydessä häirintätapauksien tiimoilta. Tämän kokoisessa tapahtumassa on kuitenkin vaikea uskoa, ettei minkäänlaista häirintää olisi tapahtunut. Hiljaisuus voi kieliä siitä, ettei kävijäkunta ole ollut tietoinen turvallisuushenkilöiden tarjoamasta tuesta.
Suuri osa Flow’n kävijöiden tuottamasta jätteestä on biohajoavaa. Lajittelupisteitä löytyi monesta paikkaa. Isompien lajittelupisteiden yläpuolella oli tarkat ohjeet siitä, mitkä jätteet kuuluvat minnekin. Mistään ei kuitenkaan löydy mainintaa siitä, kuinka paljon jätettä itse festivaalikokonaisuus rakennelmineen aiheuttaa. Oli hienoa nähdä miten aktiivisesti vapaaehtoiset keräilivät tupakantumppeja ja roskia maasta tehokkaasti. Alue oli massatapahtumaksi hyvin siisti. Tuhkakuppeja ei vaan meinannut löytyä millään, vaikka niitä kuulemma oli runsaastikin.
Tame Impalan visuaalisesti upealla keikalla taivaalle räjäytettiin konfettia, joka leijaili kauniisti ja pitkään taivaalla kohti festarialueen reunoja. Reunojen takana odotti jo valmiiksi saastunut ja roskainen Itämeri. Tiedottajan tietojen mukaan kyse oli biohajoavasta konfetista, mutta jäte Itämeressä on kuitenkin aina jätettä.
Ruokatarjonta oli juuri niin erinomaista kuin olisi voinut kuvitellakin. Flow ei ota ketä vain tarjoamaan nälkäisille kävijöilleen eväitä, vaan valitsee ravintolansa tarkoin. Ravintoloiden tulee tarjota vähintään yksi kasvisannos, mielellään vegaaninen sellainen, ja ruokailuvälineiden tulee olla uusiokäytettäviä. Tämän lisäksi ravintoloiden tulee käydä festivaalin järjestämä koulutus, jossa opetetaan vastuullisemman ruuanlaiton saloja. Kasvisruoat olivat kaikilla myyntikojuilla listojen kärjessä parhaiten esillä.
Jäte Itämeressä on kuitenkin aina jätettä.
Keikat sujuivat silminnähden oikein kivasti. Suurimpien esiintyjien keikoille mahtui yllättävän hyvin ja jopa suhteellisen edessä oli tilaa liikkua ilman, että sai vahingossa naamaan iskun jonkun räppikäsistä. Poikkeuksena Nordea Globe Balloon -lavan keikat, jonne ei kaikkien esiintyjien kohdalla otettu kaikkia halukkaita sisään tilanpuutteen takia. Nuorisoa kritisoivat vanhemmat sukupolvet voivat myös vaieta nuorten huonosta käytöksestä: huonoiten tuntuivat käyttäytyvän nimenomaan yli 30-vuotiaat, turhan päihtyneet ja kovaääniset, kalliissa merkkivaatteissa näyttäytyneet aikuiset. He myös olivat niitä, jotka yrittivät ohittaa vessajonossa ja kiukuttelivat joutuessaan odottamaan sisäänpääsyä vippijonossa.
Niistä jonoista! Ne etenivät perjantaina yllättävän nopeasti. Vessajonot olivat välillä tuskastuttavan pitkiä, mutta nopeasti nekin liikkuivat. Loppuillasta jonoja ei enää ollut, vaan vessaan pääsivät lähinnä ne, jotka osasivat ohittaa. Se johtui tosin enemmän kävijöiden humalatilasta kuin festivaalin järjestelyistä. Tämä jatkui lauantaina ja sunnuntaina, jolloin alun perin miellyttävä wc-järjestely alkoi olla turhauttava. Jos vessoja osasi etsiä festarialueen syrjäisemmistä nurkista, selvisi paljon vähemmällä jonottamisella.
Myös ensiapujärjestelyt vaikuttivat toimivan hyvin, ainakin silloin, kun toinen toimittajista itse joutui niihin turvautumaan nestehukan iskiessä väenpaljoudessa kolmantena festaripäivänä.
Flow’sta puhutaan usein “parempien ihmisten” festivaalina. Koko Suomen (eli Helsingin) kulttuuri- ja moraalikerma kokoontuu ottamaan kuvia ja nauttimaan tunnelmasta. Siihen mielikuvaan nähden Flow oli kuitenkin yllättävän tavanomainen. Suurin osa ihmisistä ei ollut pukeutunut erityisen villisti tai ollut värjännyt hiuksiaan oransseiksi. Flow-yleisön ja tapahtuman ”erityislaatuisuuteen” kuuluva itseironia toi asiaan myös oman makunsa.
Kokonaisuudessaan Flow on suomalaisen ja jopa globaalin musiikkifestarikentän vastuullisuuden kruununjalokivi. Monet tapahtumat voisivat ottaa Flow’sta mallia ja väitämme, että tapahtuma voisi toimia yhtä aktiivisemmin haastamassa muita samankaltaiseen kehitykseen.
Edistys ei lopu koskaan ja seuraava askel voisi ottaa yhä vahvemmin turvallisemman tilan periaatteet sekä turvallisuushenkilöiden tarjonnan esille. Voinemme odottaa, että tulevaisuudessa nähdään lisää luovia ratkaisuja ympäristöystävällisyyden suhteen. Nähdäänkö ensi vuonna lennättämisen sijaan vaikkapa hologrammi-artisteja? Voidaanko pyrkiä välttämään lentämistä lähempäät tulevilla artistivalinnoilla? Loppujenlopuksi Flow’n laskennallista hiilijalanjälkeä olennaisempaa on kuitenkin se, minkälaista esimerkkiä se näyttää kävijöilleen ja sidosryhmilleen.
