Talvi on viherkasveille Suomessa kovaa aikaa. Ei ole valoa eikä lämpöä, ja huoneilma on kuivempaa kuin riisimurot. Joillakin kasveilla on kuitenkin paremmat mahdollisuudet selviytyä Suomen haastavissa olosuhteissa. Arvostelin viisi eri huonekasvia ja tarkastelin, miten ne ovat selviytyneet Suomen talvesta.
Peikonlehti
Peikonlehdet (Monstera) ovat köynnöskasveja, joita esiintyy luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsissä. Jättipeikonlehti on erittäin suosittu huonekasvi siksi, että se on helppohoitoinen ja “instagrammable”, eli visuaalisesti miellyttävä ja kuvauksellinen sosiaalisen median sovelluksia varten.
Kuitenkin, koska Suomessa ilmasto on hyvin erilainen verrattuna sademetsien ilmastoon, ei peikonlehti välttämättä selviä Suomen talvesta kunnialla. Suurimmat ongelmat ovat liian kuiva huoneilma tai liikakastelu. Tämä peikonlehti kuivatti ainakin kaksikymmentä lehteä talven aikana. Muuten kasvi selvisi kohtuullisella menestyksellä haastavista oloista. Plussaa myös siitä, että peikonlehti tuotti muutaman uuden lehden talven aikana.
★★★
Palmuvehka
Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) on oikea selviytyjä. Tansaniasta kotoisin oleva kasvi selviää varmasti ilmastonmuutoksesta ja koronasta, se selviää kaikesta. Sitä ei haittaa kuiva ilma, valon puute tai vähäinen kastelu. Palmuvehka sen kun kukoistaa: se kasvatti talven aikana jopa kolme uutta vartta. Palmuvehka on oikea toteemieläin, josta kaikkien kannattaa ottaa mallia: se ei vähästä hetkahda! Kasvi on myös suoranainen yllättäjä, sillä se saattaa pysyä muuttumattomana jopa puoli vuotta, ja sitten yhtäkkiä, keskellä pimeintä talvea, pukata ilmoille uuden varren. Mikä jännitysnäytelmä!
★★★★
Hopeaköynnös
Hopeaköynnös (Scindapsus pictus) kasvaa tämän arvostelun kasveista kovinta tahtia, myös talvella. Pienikin auringonvalon pilkahdus saa kasvin kasvattamaan pitkiä köynnöksiään useita senttejä. Rohkein lonkeroista kasvoi talven aikana kunnioitettavat 30 senttimetriä. Tämä kasvi on palmuvehkan kaltainen, todellinen taistelija. Se antaa anteeksi pienen kastelu-unohduksen, sekä vähäisen valon. Ulkonäöltään kasvi on myös keskivertoa reilusti miellyttävämpi, ainakin itse arvostelijan makuun. Ainoa huoli kasvin suhteen on siinä, mihin sen sijoittaa, sillä köynnösten kasvaessa useiden metrien mittaisiksi ei hopeaköynnökselle välttämättä riitä edes amppeli.
★★★★★
Orkidea
Tämän orkidean (Orchidaceae) sielunelämä on minulle täysi mysteeri. Se kasvattaa uusia kukkavarsia aina huonoimmalla mahdollisella hetkellä, eli talvella. Talvella kukkavarsien ylläpitoon ei kuitenkaan riitä tarpeeksi valoa ja energiaa, joten hetken kasvettuaan orkidea alkaa kuivattaa vartta pois. Yksikään uusi varsi ei ole päässyt kasvamaan kymmentä senttimetriä korkeammaksi tässä orkideassa. Sen tahtotilassa on siis vakavia puutteita. Kuitenkin itse lehdet pysyvät vihreinä läpi kesien ja talvien. Jotain positiivista siis.
★
Kilpipiilea
Kilpipiilea (Pilea peperomioides), kiinanrahapuu tai lähetyssaarnaajakasvi on alun perin Kiinasta kotoisin oleva kasvi. Se on kohtuullisen anteeksiantavainen kastelu-unohduksille, mutta valo on piilealle tärkeää. Kasvi kuitenkin palkitsee hellää huoltajaa ahkerasti, sillä tarpeeksi vettä ja valoa saadessaan se voi kasvaa hujauksessa pituutta. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua piilean kapea ja ei niin tukeva varsi, joka uhkaa kaatua joka suuntaan.
Kilpipiilea on myös tehokas lisääntymään, sillä se kasvattaa jatkuvasti juurilleen pikkupiileoita, joista sitä voi jakaa useampaan ruukkuun. Pieniä piilean varsia saattaa kasvaa hyvän hoidon seurauksena niinkin paljon, että niitä ei ole mahdollista (ajallisesti tai rahallisesti) lähteä jakamaan omiin ruukkuihinsa. Tällöin ne kannattaa nyppäistä pois.
Tämä kilpipiilea selvisi talvesta kohtuullisella menestyksellä, mutta sen yleisilmeessä on parantamisen varaa. Se kellastuttaa ja riiputtaa jatkuvasti alimpia lehtiä, ja antaa vain ylimpien kukoistaa. Samalla se on jatkuvassa kaatumisvaarassa tukikepistä huolimatta. Eforttia on siis laitettu vain puoliteholla.
★★
Teksti ja kuvat: Julia Rautiainen
