Meidän aikuisten ihmisten luurangot koostuvat kahdestasadastakuudesta luusta. Niihin kuuluvat muun muassa veneluu (naviculare), lapaluu (scaplula) ja poskiluu (zygmaticum).
Luiden määrä on kuitenkin yksilöllinen. Esimerkiksi kylkiluita ihmisellä on yleensä 12 paria, mutta joillakin meistä pareja saattaa olla vain 11. Toisilla taas voi olla ylimääräisiä kylkiluita, joita voidaan nimittää kaulakylkiluiksi tai lannekylkiluiksi.
Kyllä, tässä kohtaa minäkin tarkistin omien kylkiluideni lukumäärän.
Lapsella luita on noin 300, lähes sata kappaletta enemmän kuin aikuisella. Kummallista, mutta loppujen lopuksi melko loogista: ihmisen kasvaessa lapsesta aikuiseksi myös osa luista kasvaa vähitellen yhteen, ja siten luiden kokonaismäärä pienenee.
Ihmisen luut ovat vahvoja, mutta samalla yllättävän hauraita.
Luumme koostuvat luukudoksesta. Luukudos on jatkuvasti uusiutuvaa ja elävää tukikudosta, joka muodostuu luusoluista ja kiteisestä väliaineesta. Luun ympärillä on sidekudoksesta muodostunut luukalvo, joka tarvittaessa tuottaa uutta luuta. Luun sisältä taas löytyy luuydin, joka tuottaa verisoluja.
Ihmisen luut ovat vahvoja, mutta samalla yllättävän hauraita. Ne kestävät hyvin hyppelyä, kolauksia ja painetta, mutta toisaalta väärin kohdistettu askel tanssilattialla tai jäisellä jalkakäytävällä liukastuminen voi aiheuttaa murtuman. Esimerkiksi voimakas horjahdus pöytää vasten tai yskäisy väärässä asennossa riittää murtamaan kylkiluun.
Muutama vuosi sitten mursin jalkapöytäni peräti kahdesta eri kohtaa eräillä hämärillä sitsijatkoilla. 50 Cent kutsui minut tanssilattialle pyörähtelemään Candy Shopin tahtiin, ja syöksyin lattialle innosta piukkana. Pieni törmäys ystävääni ja siitä seurannut harha-askel riittivät napsauttamaan muutaman luun rikki.
Luun murtuminen tuntuu eittämättä ikävältä.
Pientä napsahdusta seuraa viiltävä kipu ja sen jälkeen välitön sokki, joka kätevästi turruttaa kivun – ainakin hetkellisesti. Ensimmäinen ajatus tilanteessa saattaa olla, että eihän tässä mitään vakavaa käynyt. Pieni venähdys vain.
Venähdyksestä murtuman kuitenkin erottaa se, että murtumakohta turpoaa yllättävänkin nopeasti lähes muodottomaksi. Samaan kohtaan muodostuu usein myös mustelma. Murtumakohtaa on vaikea liikuttaa ja esimerkiksi jalkapöydän murtuman päälle ei voi varata ollenkaan painoa. Jopa pieni murtuneen raajan liikautus tuntuu kivuliaalta.
Kun sokkitilasta pääsee yli, seuraa ankara jomotus. Tuntuu, kuin murtumakohta olisi tulessa tai mahdollisesti tulehtunut. Murtumaan liittyy aina myös sisäistä verenvuotoa. Kun reisiluu murtuu, verta vuotaa litrasta puoleentoista, lantiomurtumassa jopa noin kolme litraa.
Avomurtumissa katkennut luu rikkoo ihon ja työntyy näkyviin. Pelkkä ajatus avomurtumasta on niin karmiva, että se saa ainakin omat raajani löystymään. Avomurtumasta aiheutuu usein myös ulkoista verenvuotoa, ja avoimella haavalla on korkea riski tulehtua.
Murtumistilanteessa raaja tai alue täytyy tukea niin, ettei murtunut luu pääse liikkumaan väärään asentoon. Ortopedian erikoislääkäri Martti Lakovaaran mukaan lopullinen hoitomuoto päätetään, kun murtuman luonne on selvitetty. Murtumia voidaan hoitaa tuennalla, kuten raajaa tukevalla lastalla tai kipsillä, mutta joskus korjaaminen vaatii myös leikkausta.
Kliinisen anatomian professori Tero Järvisen mukaan liikunnalla on tärkeä rooli luiden vahvistamisessa. Fyysinen rasitus ikään kuin valmistaa luut ottamaan vastaan iskuja ja rasitusta. Toisaalta pitkäaikainen fyysinen rasitus väärällä tekniikalla tai huonoilla varusteilla saattaa altistaa rasitusmurtumille.
Luutumisprosessi kestää harmillisen pitkään, riippuen murtuman sijainnista ja tyypistä. Esimerkiksi sääriluun avomurtuman luutuminen kestää huomattavasti pidempään kuin etusormen hiusmurtuman parantuminen. Kun murtunut luu parantuu, luutuneesta kohdasta tulee paksumpi kuin aiemmin. Näin keho yrittää estää mahdollista uutta murtumaa.
Myös murtuman aiheuttama toimintakyvyn rajoittuminen on tilannekohtaista. Murtuneen sormen kanssa suurin osa arkisista askareista sujuu, mutta lonkkansa murtanut ei hetkeen kipitä edes postia hakemaan.
Pientä napsahdusta seuraa viiltävä kipu ja sen jälkeen välitön sokki, joka kätevästi turruttaa kivun – ainakin hetkellisesti.
Lakovaaran mukaan kuntoutusvaihe aloitetaan, kun murtuma on todettu luutuneeksi. Vaikka liikkumiskyky palautuu nopeammin, voi esimerkiksi jalkapöydän murtumasta toipuminen kokonaisuudessaan kestää jopa vuoden.
Murtuman parantumisprosessista voi löytää kauniin metaforan elämälle yleensäkin. Kelly Clarksonin sanoin: what doesn’t kill you makes you stronger. Mikä ei tapa, se vahvistaa – ainakin pitkän ja kivuliaan paranemisprosessin jälkeen.
Teksti: Anni Takanen
Kuvat: Maija Harju
