Teksti: Leo Taanila
Mitä sä mietit, Venla oli kysynyt. Laurilla oli arviolta vielä muutama sekunti aikaa keksiä vastaus, ennen kuin tilanne muuttuisi kummalliseksi. Hän mietti Venlan mommy milkersejä, mutta ei sitä ääneen kehdannut sanoa.
”Sua”, Lauri vastasi.
”Mitä musta?”
”Sitä et sä oot aika kiva.”
Venla hymähti, väläytti hymyä ja kääntyi oikealle kyljelleen. Vastaus oli ilmeisesti ollut riittävä, Lauri tuumi. Hänkin kääntyi nyt kyljelleen, nosti Venlan päätä hieman ja asetti kätensä sen alle. Toisen kätensä hän laski rakkaansa uumalle. Näin he makasivat sylikkäin niin pitkään, ettei kumpikaan enää tiennyt, paljonko aikaa oli kulunut, eikä kummallakaan ollut tarvetta sitä tietää.
Kamarin hämärässä keinokuidut hankasivat yhteen, kun kehot reagoivat pienen pieniin ärsykkeisiin, joita ne lähettivät toisilleen. Liike sulautti vartalot yhdeksi sykkyräksi, symbioottiseksi eliöksi, jossa jokainen impulssi oli paitsi merkityksellinen, paljasti myös molemmille, että toinen oli hereillä, tässä. Yksitahtinen hengitys oli syvää, muttei nukkuvan syvää. Jokin asentojen kombinaatio avasi tilaa kysymykselle.
”Mulla on vähän horny olo.”
”Sama.”
”Hauskaaaa. Haluisitsä?”
”Joo. Ois kivaa.”
Sykkyrä tiivistyi entisestään. Sen raajat valpastuivat ja tiukensivat otettaan kaikesta, mistä saivat kiinni.
”Voitsä puhuu mulle jotain?”
”Öö… Mitä sä haluisit kuulla?”
”Jotain tuhmaa. Ihan mitä vaan! Kokeile.”
”Okei, joo. Joo. Haluisin nähä kun sä imet mun kyrp… Sori. Mä en oikein pysty. Tuntuu… noh.”
”Hei, ei hätää. Mä ymmärrän. No stress.”
Kuiskinta vaihtui hiljaisuuteen, liike seisahtui. Lauria nolostutti. Miksi se tuntui niin vaikealta? Oliko hän tuottanut pettymyksen? Hän oli kääntymässä pois, kun Venla huudahti innokkaasti:
”Hei, oota! Kysy multa uudestaan.”
”Ai mitä?
”Että mitä mä haluisin kuulla.”
”Joo. Mitä sä haluisit kuulla?”
”Jotain naughtyy.”
Sanat soljuivat Venlan suusta niin pehmeänä kuiskauksena, että Lauri tunsi sulavansa siihen paikkaan. Hän ymmärsi, mitä tehdä. Vasemman kätensä hän hivutti Venlan pakaroille, oikea kurotti rintoihin. Hetken kuului vain vaatteiden kahinaa, kun Lauri mietti sanojaan.
”Mä en tiiä huomaatsä, mut mun dick on tosi hard sulle.”
”Huomaan. Mitä muuta?”
”Ehhm. Sex sun kanssa on ihanaa.”
”Samoin. Hyvin sujuu hei!”
”Kiitti. Ehk se tästä.”
”Varmasti. Hmmm… Voisitsä ehkä go down?”
”Joo. Tietysti.”
Lauri siirtyi pedin jalkopäähän ja auttoi Venlaa riisuutumaan. Hän suuteli paljaita jalkapöytiä, nilkkoja, sääriä ja siirtyi niin kohta kohdalta ylemmäs, lähemmäs.
”Lauri. Look me in the eyes.”
”Okei. Näinkö?”
”Joo, just noin. Kuumaa – so hot.”
”Hyvä. Sä tasteaat niin hyvältä. For real.”
”Kiva kuulla. Mä oon aika wet sulle.”
”Very wet.”
Puhe vaimeni – hiljaisuuden keskeytti vain huohotus huipulla – kunnes tovin kuluttua osia vaihdettiin. Peti natisi vaimeasti, kun kehot asettuivat uuteen järjestykseen.
”Oon oottanu nii paljon et saan sulta headii”, Lauri lausui onnea äänessään ja rentoutui makuulle. ”Sä oot goddess siinä.”
”Kiva et tykkäät.”
”Yes.”
Kaikki mitä Venla teki, tuntui Laurista ihanalta. Hän sulki silmänsä ja antautui kosketukselle, joka värisytti niin, että kihelmöinti tuntui niskassa ja sormenpäissä asti. Pian hän sai huomata, että kun näköhavainnot eivät olleet rasittamassa aivokapasiteettia, eikä hänen tarvinnut olla itse aloitteellinen toimija, pääsivät ajatukset taas valloilleen. Ne olivat rauhoittuneet aiemmasta, eivät enää painostaneet. Puhuminen oli alkanut sujua. Ei se ollutkaan ylitsepääsemätöntä – tai noloa. Täytyisi vain jatkaa samalla tavalla, ehkä hieman voisi lisätä uskallusta. Se olisi varmasti Venlan mieleen. Lauri alkoi pohtia sanoja ja lauseita, joita käyttää. Irtonaisia palasia, joista makustelemalla saisi kasaan erilaisia toimivia kokonaisuuksia, joihin totutella ensin itsekseen ennen lausumista ääneen. ”Are straights ok?” putkahti jostain Laurin mieleen. Kai se oli tullut vastaan netissä. Hän yritti karistaa sen – nyt olisi keskityttävä asiaan. Lauri avasi silmänsä.
”Hei mietin et would you mind sucking my balls too?”
”Hä? Mitä sä sanoit?
”Eiku vaa et would you mind sucking my balls too?”
”Aa, joo! Sure. Sori en kuullu.”
”No prob.”
”Miltä tuntuu?” Venla oli jo tovin ollut Laurin päällä.
”Tosi hyvältä. Oh my God. Oikeesti.”
”Mmhm.”
”Mä rakastan sun boobs.”
”Kiva kuulla. Mikä niis on best?”
”Mmm… Tykkään ehk erityisesti sun nipplesseistä.”
”Hauskaa!”
Tunnelma oli vapautunut. Enää ei ollut lainkaan syitä hermoilulle, vaan kaikki oli, kuten Venla oli sanonut, hauskaa. Olo oli lämmin ja turvallinen. Lauri piti tällaisesta, arkisesta seksistä. ”Mä tykkään casual sex”, hän sanoi.
”Joo! Joskus vanilla on ihan tosi jees.”
”Jep.”
”Mitä sä haluisit seuraavaks?”
Vaikka jännitys oli tipotiessään, Lauri oli hidas tekemään päätöksiä, vaihtoehtoja kun oli liki rajattomasti ja niistä jok’ikinen mieluisa. What would I want, hän pohti. Virke kaikui hänen päässään uudestaan ja uudestaan, kiihtyvällä tempolla, kunnes oli pakko vastata jotain.
”Käyks eka reverse cowgirl ja sit koht missionary?”
”Ofc.”
Hikeä tihutti Laurin hiuksista ja ohimoilta. Voimat tyystin ehtyneenä, voipuneena hän huokaisi:
”Mihin sä haluut et mä cum?”
”Ihan mihi sä haluut.”
”Okei. Joo… Ehkä sun… Inside?”
”Joo.”
Sana oli kuin pyyntö, käsky, viimeinen toivomus.
”Here we gooooo”, Lauri korahti. ”Oh yeah!”
Hän kierähti sängylle ja halasi tiukasti Venlaa, joka nousi hetkeksi siistiytymään ja palasi sitten takaisin syleilyn suojaan. Pamppailevat sydämet ja hengitykset alkoivat tasaantumisen, tasatahtistumisen. Ihmiseläimellä harvinainen vaihtolämpöinen hetki: pinnallisen kuumuuden muutos sisäiseksi liekiksi. Sanoja ei enää tarvittu, kehot täydensivät toisensa, vetäytyivät takaisin sykkyrään. Pedille oli käynyt kaunis olio, joka liukui hiljaa lämpimään horrokseen.
Vain painava asia kykenisi läpäisemään läheisyyden vallit. Tokkurainen Lauri silitti Venlan hiuksia, päätti yrittää.
”Mä rakastan sua.”
”Mäkin rakastan sua.”
