Teksti: Akseli Rouvari

Ilmaston lämpeneminen kiihtyy, 1,5 asteen tavoite on menetetty ja biodiversiteettikriisi laajenee. Muun muassa näitä haasteita ratkomaan järjestettiin YK:n vuosittainen ilmastokokous Egyptin Sharm el-Sheikhissä 6.-18.11.2022. Osallistuin kokoukseen osana Suomen delegaatiota.

”Olemme matkalla kohti ilmastohelvettiä, jalka edelleen kaasupolkimella.”

”Valittavana on joko globaali ilmastosolidaarisuussopimus, tai kollektiivinen itsemurha.”

YK:n pääsihteeri António Guterreksen kieli ilmastokokouksen avauspuheessa oli rajua.

Pääsihteerin retoriikka on koventunut samaa tahtia kun uudet tiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista ovat paljastaneet yhä rajumpaa tilannekuvaa maailman tilasta. Hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n tänä vuonna julkaisemat osaraportit ovat olleet korutonta luettavaa.

“Tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen vaatii välittömiä ja radikaaleja päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla.”

“Ilmasto on muuttunut jopa nopeammin kuin tähän asti on arvioitu.”

”Jos viivyttelemme enää yhtään, menetämme lyhyen ja erittäin nopeasti sulkeutuvan ikkunan, jolla voidaan turvata ihmiskunnan tulevaisuus.”

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan kahdeksan edellistä vuotta ovat olleet maapallolla mittaushistorian kuumimmat.

Kansainvälisen ilmastopaneelin ja YK:n pääsihteerin rajua retoriikkaa kuunnellessa on syytä muistaa kyseisten tahojen olevan perinteisesti näkemyksiltään varovaisia, jopa konservatiivisia toimijoita. IPCC:n raportit käyvät hyväksyttävänä muun muassa maailman roisto- ja öljyvaltioilla, kuten Saudi-Arabialla, joka ei ilmastoasioissa ole tunnettu varsinaisena edelläkävijänä.

Sielläkin tämä kieli on mennyt läpi. Niin vakava on tilanteemme.

Odotukset Egyptin kokousta kohtaan olivat matalat, tuloksia saatiin sitäkin vähemmän

Egyptin COP27-ilmastokokouksen teemaksi oli valittu teot, eli Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toimeenpano. Suurin kysymys ennalta oli, miten kokouksessa kohdataan uuden tieteellisen tiedon myötä synkentynyt tilannekuva ilmastokriisin todellisuudesta. On useiden asiantuntija-arvioiden mukaan fakta, että tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen on jo käytännössä menetetty. Maapallon lämpötila jatkaa nousuaan vielä pitkään, vaikka lopettaisimme kaikki hiilidioksidipäästöt tänään.

Puheiden tasolla nämä faktat kohdattiin, käytännössä ei.

Hiekka valuu tiimalasissa, mutta merkittävää edistystä uusien kunnianhimoisten päästövähennysten edistämisestä, fossiilisen energian alasajosta, tai globaalin ilmastorahoituksen kasvattamisesta ei valtioiden välillä löydetty.

Glasgow’n COP26-ilmastokokouksessa vuonna 2021 velvoitettiin maailman valtioita päivittämään päästösitoumuksensa pikimmiten. Sharm el-Sheikhissä uusista sitoumuksista ilmoittivat lähinnä Turkki, Meksiko ja EU.

Glasgow’n menestyksekkääseen kokoukseen nähden Egyptissä sovitut ratkaisut eivät tarjonneet riemunkiljahduksia. Kokouksen tärkeimmässä paperissa — eli kaikkien valtioiden ja maaryhmien yhdessä allekirjoittamassa päätöslauselmassa — otettiin monilta osin jopa takapakkia Glasgow’n kokouksen muotoiluihin nähden.

”Maailma ei kiitä meitä kuullessaan vain tekosyitä huomenna. Olemme tuhlanneet jo paljon aikaa. Eikä ihmisillämme ja planeetallamme ole enää aikaa hukattavaksi.”, totesi Euroopan Komission ilmastoasioista vastaava varapuheenjohtaja Frans Timmermans kokouksen päätöspuheessaan.

Ilmastokriisin muuttaessa jo nyt maailmaamme peruuttamattomasti, olisi muutosta saatava edistettyä jatkuvasti ja koko ajan.

Yhteenkään välivuoteen ei ole enää varaa.

Vahingot ja menetykset – kuilu kehittyvien ja kehittyneiden valtioiden välillä

Päähuomion kokouksessa päästövähennysten ja ilmastonmuutoksen mitigaation sijaan sai hieman yllättäen vahinkoja ja menetyksiä koskevan rahaston perustaminen.

Egyptin kokous oli ensimmäinen Euroopan mantereen ulkopuolella järjestetty ilmastokokous sitten Marokon kokouksen 2016. Ilmastokeskusteluissa länsimaiden paitsioon jääneille Afrikan maille ja globaalille etelälle kokous oli tästä johtuen symbolisesti hyvin tärkeä.

Vahinkojen ja menetysten rahastossa kyse on maailman haavoittuvimpien valtioiden kohtaamien, ilmaston lämpenemisestä johtuvien tuhojen ja taloudellisten menetysten korvaamisesta taloudellisesti. Käytännön tasolla kyse olisi rahastosta, johon erityisesti maailman vauraimmat maat sijoittaisivat rahaa.

Esimerkiksi Pakistanin tulvat aiheuttivat pelkästään vuonna 2022 arviolta 30-40 miljardin dollarin arvosta tuhoja ja taloudellisia menetyksiä.

Kehittyvät valtiot ovat puhuneet vahinkojen ja menetysten korvaamisesta jo 30 vuotta, laihoin tuloksin. Nyt oli siis saatava ratkaisuja. Alunperin vahinkojen ja menetysten rahaston perustaminen ei ollut edes kokouksen neuvotteluagendalla. Lopulta sopu kuitenkin syntyi.

EU teki kovan peliliikkeen solmuun menneessä neuvottelutilanteessa kahden kokousviikon jälkeen ja ylitti alkuperäisen neuvottelumandaattinsa suostumalla rahaston perustamiseen. Lopulta muut rahastoa kohtaan kriittiset valtiot Yhdysvaltoja myöten seurasivat mukana.

Vahinkojen ja menetysten korvaus on tärkeä asia, jota on perusteltua kannattaa. Kyseessä on kuitenkin ilmastokriisin oireen hoito, ei juurisyyn. Mitä enemmän ilmasto lämpenee, sitä enemmän myös hallitsemattomia tuhoja ja menetyksiä nähdään.

Tämä perspektiivi kokouksen tiukoissa neuvotteluissa tuntui unohtuvan, kehittyvien valtioiden G77-ryhmän vastustaessa nurinkurisesti kunnianhimoisia päästövähennyksiä, ennen kuin rahastosta olisi sovittu.

Tämä oli pitkälti syynä myös länsimaiden skeptisyyteen rahaston suhteen. Lisäksi kokonaisuuteen liittyy käytännön ongelmia. Yksi niistä oli, että rahaston saajapuolella olisi ollut kehittyvien maiden ehdotuksessa hyvin hähmäisin perustein muun muassa globaali talousmahti ja suursaastuttaja Kiina.

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen mukaan osa kehittyvien maiden G77-ryhmän valtioista ei ymmärrä omaa etuaan.

“Jos ajatellaan niitä maita, jotka kärsivät eniten ilmastoon liittyvistä vahingoista, niin vahingot kasvavat suuresti, jos ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu.”

Epäluottamuksen kuilu vauraita länsimaita kohtaan oli suuri. Eikä perusteetta: länsimaat ovat aiheuttaneet ilmaston nykyisestä lämpenemisestä noin 80 prosenttiyksikköä, kun taas vahingot osuvat kaikista rajuimmin globaaliin etelään.

Päätös rahastosta on kuitenkin nyt tehty. Käytännön asioista vääntäminen jää tuleviin kokouksiin. Toiveena on, että kehittyneiden ja kehittyvien valtioiden välistä luottamusta on Egyptin kokouksen jälkeen saatu palautettua ja yhteisymmärryksen löytäminen jatkossa myös päästövähennyksistä on helpompaa.

Euroopan Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin sanoin: ”Olemme hoitaneet joitain oireita, mutta emme parantaneet potilasta kuumeestaan.”

Maailmanpoliittiset jännitteet ilmastokokouksen näyttämöllä

Vahinkojen ja menetysten osalta kehittyvien ja kehittyneiden valtioiden välistä kuilua saatiin kurottua, mutta muualla tekemistä riittää edelleen paljon.

Kokoukseen lähdettiin maailmanpoliittisesti vaikeassa tilanteessa. Terroristivaltio Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on kiristänyt maailmanpolitiikan jännitteitä. Samalla energiakriisi riepottelee Eurooppaa, sekä ruoka- ja velkakriisi Afrikan maita ja globaalilla tasolla köyhimpiä valtioita. Myös Yhdysvaltojen ja Kiinan välit olivat ennen kokousta kireämmät kuin aikoihin.

Venäjä loisti kokouksessa lähinnä näkymättömyydellä. Maailman valtiot tuomitsivat pitkälti linjakkaasti diktaattori Putinin Ukrainassa käymän sodan puheenvuoroissaan. Suurin äläkkä nousi Venäjän ilmoittaessa sisällyttävänsä Ukrainalta ryöstettyjen alueiden ilmastopäästöt omiin kansallisiin päästöihinsä.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi piti kokouksessa videon välityksellä vahvan puheen, jossa hän kertoi muun muassa sodan tuhonneen Ukrainasta kaksi miljoonaa hehtaaria metsää.

Kokouksen aikana maailmanpolitiikan palaset ottivat yllättäen aimo harppauksen yhteistyön suuntaan, kun kokouksessakin vierailleen Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin ja Kiinan johtaja Xi Jinpingin ensimmäinen kohtaaminen Balilla heijastui Egyptiin asti.

Lähes välittömästi Bidenin ja Xin löydettyä liennyttävää sovintoa, myös molempien valtioiden kansainväliset ilmastolähettiläät John Kerry ja Xie Zhenhua löysivät Sharm el-Sheikhissä toisensa. Kaksikko lukittautui kokouksen loppupuolella kahdestaan pitkäksi aikaa palaveeraamaan. Yhteinen sävel löytyi välittömästi esimerkiksi Yhdysvaltojen “Global Methane Pledge” -aloitteen osalta, joka on ollut Kerrylle ja Bidenille suuri prioriteetti kansainvälisessä ilmastotyössä.

Maailman kahden suurvallan palaaminen ilmastoyhteistyöhön on tärkeä uutinen, vaikkakaan ei itsessään takaa edistystä. Maailman suurimpien talousvaltojen ja saastuttajien intressit kun aina eivät kohtaa planeetan yhteistä hyvää täysin saumattomasti

Optimismin aihetta kokoukseen ja globaalin ilmastoyhteistyön tulevaisuuteen toi myös Brasilian vastavalitun presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan vierailu kokouksessa. Hurmoshenkisessä puheessaan Lula lupasi Amazonin sademetsän hakkuiden laajenemisen pysähtyvän, vakuutti Brasilian täyttä sitoutumista vahvaan ilmastopolitiikkaan ja toivoi maansa voivan järjestää ilmastokokouksen vuonna 2025, Amazonin alueella.

Puheenjohtajamaa Egyptin toiminta suututti ja turhautti

Kokouksen heikon edistyksen voi hyvällä omatunnolla laittaa osaltaan puheenjohtajamaa Egyptin piikkiin. Joko osaamattomuuden tai tahallisen jarruttamisen.

Puheenjohtajamaalla on suurta valtaa prosessien vetämisessä, lukuisten samaan aikaan tapahtuvien neuvottelukokonaisuuksien puheenjohtamisessa, käytännön järjestelyissä ja pohjatekstien kasaamisessa eri osapuolten esitysten perusteella. COP27:n presidenttinä toimi Egyptin ulkoministeri Sameh Shoukry.

Kokousaikataulujen venyminen, tiedon pimittäminen, tiettyjen ryhmittymien näkemysten sivuuttaminen kokonaan, fossiilisten polttoaineiden alasajon blokkaaminen, ja niin edelleen. Kritiikin juurta ei ollut vaikea keksiä.

“Hyvällä ja tasapuolisesti osapuolia kuuntelevalla puheenjohtajalla on kyllä suuri rooli kokouksen onnistumisessa. Valitettavasti täällä työ oli läpinäkymätöntä ja osapuolten näkemyksiä otettiin varsin valikoivasti huomioon. Tämä johti kokouksen pitkittymiseen ja useiden tärkeiden asioiden vesittymiseen – aivan liian myöhään päästiin edes keskustelemaan näistä”, Suomen pääneuvottelija Marjo Nummelin Ympäristöministeriöstä kommentoi kokouksen jälkeen.

Ilmastokokouksen isäntämaa puhumassa kauniita ilmastonmuutoksen torjunnasta koko maailman edessä ja samalla myymässä kulisseissa fossiilista kaasua sitä mielellään ostaville valtioille, myös EU:sta.

Varsin tragikoominen ajankuva.

Globaalien ihmisoikeusmittareiden häntäpäässä majailevan valvontayhteiskunnan – joka sulkee hallinnon kriitikkoja ja aktivisteja vankiloihin – soveltuvuutta 45 000 osanottajan huipputason kokouksen järjestäjäksi voi muutenkin kritisoida perustellusti.

Ilmastokriisin torjuminen on maraton, ei sprintti

Kokouksen jäädessä tulosten osalta pettymykseksi on perusteltua kysyä, onko kansainvälinen diplomatia epäonnistunut. Onko meillä enää toivoa?

Ilmastokriisin pysäyttämisessä on kuitenkin syytä muistaa, että kyseessä on maraton, ei sprintti.

Vaikka faktat puhuvat karua kieltään ja kiire on kova, isossa kuvassa yksittäisiä kokouksia, vuosia tai energiakriisiäkin tärkeämpää on pidemmän aikavälin näkymät.

Ja ilmastokriisin torjunnassa tapahtuu taka-askelista huolimatta juuri nyt paljon hyvää.

Suurten epäonnistumisten takana jokaisessa ilmastokokouksessa saadaan sovittua kulisseissa lukematon määrä pieniä edistysaskelia. Ja pienistä puroista muodostuu lopulta isoja asioita.

Jokainen sopimusteksteihin painettu pienikin edistys, johon kaikki maailman valtiot sitoutuvat, kertautuu vaikutuksiltaan.

Lisäksi sopimustekstien takana tapahtuu valtavasti konkreetiaa, joka jää usein suurimpien otsikoiden varjoon. Tällaisia olivat Egyptissä esimerkiksi lukuisat kehittyvien maiden ilmastotoimien tukemiseksi julkistetut rahoitukset, globaalien yritysten sopimat yhteistyösopimukset ja päästövähennyslupaukset, sekä tiedeyhteisön uusimpien teknologisten innovaatioiden, kuten luonnonilmiöiden ennustamiseen tarkoitettujen aikaisten varoitusjärjestelmien, julkistaminen.

Suomen kaltaisia kunnianhimoisia edelläkävijöitä tarvitaan. Saavuttamalla maailman ensimmäisten valtioiden joukossa hiilineutraaliuden asetamme kaikki muut vastaamaan kysymykseen: miksi te ette voisi pystyä samaan.

Lisäksi Suomessa on osaamista ja teknologiaa, joita kehittyviin valtioihin viemällä ja lahjoittamalla voimme olla maailmalla kokoamme suurempia.

Lähes kaikki ilmakehässä olevat nykypäästöt ovat vauraiden länsimaiden aiheuttamia. Meillä on moraalinen vastuu tehdä hyvää ja kestävää ilmastopolitiikkaa.

Ja taloudellisesti meillä on siihen kaikilla mittareilla varaa.

Isossa kuvassa on toivoa

Muutos parempaan on jo käynnissä – ja tapahtuu väistämättä.

Jos verrataan esimerkiksi kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, on ilmastotietoisuus ja -toiminta popularisoitunut maailmassa merkittävällä tavalla. Suoranaista ilmastodenialismia tai tiedottomuutta on vähemmän kuin aikaisemmin.

Kaikilla uskottavilla poliittisilla toimijoilla ja yrityksillä on oltava omat ratkaisut ja jokaisen on otettava ilmastoasioihin kantaa. Esimerkiksi vakavasti otettavista suomalaisista puolueista kukaan ei ole peruuttelemassa hiilineutraalisuustavoitteesta 2035, Perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Paras tiede ja tieto on ottanut niskalenkkiä keskustelusta. Arvokas ilmastoaktivismi on kantanut hedelmää.

Vihreä siirtymä ja energiamurros etenee nopeasti ja väistämättömästi. Energiakriisistä ja fossiilisten tekohengittämisestä huolimatta puhtaaseen energiaan investoidaan – ja paljon.

Energian kohdalla markkinat toimivat. Esimerkiksi Suomessa investoinneista tuulivoimaan on tullut äärimmäisen kannattavia. Ruotsi rakentaa ydinvoimaa, Brasilia luottaa vesivoimaan, Intia investoi halpaan aurinkoenergiaan. EU:lla on kunnianhimoinen vihreän siirtymän suunnitelma, eli ”Fit For 55” -valmiuspaketti. Yhdysvalloissa taas historiallinen 550 miljardin dollarin puhtaan energian investointipaketti.

Tuuli-, aurinko- ja ydinvoima saavuttivat Kiinassa hiljattain tuotantoennätyksensä, investointien ollessa vuonna 2021 yli 226 miljardin dollarin suuruisia. Osuus on 35% koko maailman energiainvestoinneista.

Kaikissa näissä näkyy se fakta, että ilmastonmuutoksen torjumisesta on tullut hyvää bisnestä. Markkinamekanismit laahaavat usein perässä ja valtioiden ilmastohaitallinen politiikka kestämättömine tukimekanismeineen hidastaa muutosvauhtia. Väistämätöntä muutosta ne eivät voi kuitenkaan pysäyttää.

Järjestöt ovat olleet ilmastotavoitteiden edelläkävijöitä aina, mutta myös elinkeinoelämä ja yritykset ovat jatkuvasti mukana sitoutuneempina.

Yhteinen tavoite ilmastotoimien vaatimisessa, 1,5 asteen tavoitteen saavuttamisessa ja biodiversiteettikriisin pysäyttämisessä on kahdella EK:lla: Elinkeinoelämän Keskusliitolla ja Elokapinalla.

Kaikki työkalut ilmastonmuutoksen torjumiseen ovat olemassa

Meillä on ilmastonmuutoksen torjumiseen olemassa jo kaikki vaadittavat työkalut. Tietoisuus, teknologia, markkinat ja tiede. Ainoastaan poliittinen tahto puuttuu.

Siksi ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on mahdollista ja realistista

Tällä hetkellä olemme matkalla noin 2,8 asteen lämpenemiseen. Sillä olisi tuhoisat seuraukset.

Emme kuitenkaan puhu enää 4 asteen lämpenemisestä, mihin olimme IPCC:n mukaan matkalla vielä vuonna 2015, ennen Pariisin ilmastosopimuksen myötä saavutettua läpimurtoa.

Suurin kysymys tällä hetkellä onkin se, onko väistämättä tapahtuva muutos riittävän nopea, ennen kuin ilmastonmuutoksen vaikutukset saavuttavat vielä suurempia, massiivisia ja peruuttamattomia tuhoja.

Poliittisen tahdon löytäminen on haasteista huolimatta kuitenkin helpompaa kuin talousjärjestelmän mullistaminen, tieteellisten läpimurtojen tekeminen tai uusien teknologioiden kehittäminen tyhjästä.

Ja puheiden tasolla poliitikkojen tahto on löytymässä, sen osoitti myös Egyptin ilmastokokous. Nyt on mentävä sanoista tekoihin.

Niin kauan kun on tekoja, on myös toivoa.