Ei huutamista tai raivoamista – vaan hyvän mielen tarinoita eläimistä

Antero, 3, ja Ilona, 6, ovat parisuhteessa.

Antero on tosimies, joka ei puhu eikä pussaa. Sisimmältään Antero on ehkä vähän herkkis: Anterolle tärkein asia maailmassa on elämänkumppani Ilona. 

Ilona rakastaa kauneudenhoitoa ja pyörittää omaa spa-tuotteiden yritystä. Hän ei välitä muiden mielipiteistä, eikä tarvitse ketään mihinkään. Tulee rapsutettavaksi silloin, kun itse kaipaa huomiota.

Antero on suhteessa hieman tossun alla. Nuori uros ei ole koskaan päässyt itsenäistymään, sillä hän on asunut aina Ilonan kanssa. Pitkän sinkkuelämän vuoksi Ilona taas on varsinainen oman tiensä kulkija.

Vaikka välillä on päiviä, jolloin kumpikin touhuaa paljon itsekseen, joka ilta pariskunta menee kylki kyljessä samaan pesään nukkumaan.

Näin kaksi oman maatilan minisikaa, Antero ja Ilona, näyttäytyvät Annukka Cederlöfille. 

Ilona ja Antero seikkailevat Cederlöfin ylläpitämillä Tiluksilla-nimisen sosiaalisen median kanavilla. Instagramissa ja Facebookissa Cederlöfin tileillä on yhteensä noin 270 tuhatta seuraajaa.

Sometileillään Cederlöf kirjoittaa ja kuvaa tarinoita maatilansa persoonien – sikojen, vuohien, aasien, kissojen, kanojen, lampaiden, ankkojen ja lehmien – arjesta. Maatilan persoonat tuntuvat joillekin seuraajille virtuaalilemmikeiltä, jotka ovat tärkeitä ja tuovat sisältöä elämään.

Eläinten personointi ei ole mikään harvinainen ilmiö. Varmasti jokainen tunnistaa lähipiiristään lemmikkieläimen, jolle tehdyllä somekäyttäjällä omistaja kirjoittaa lemmikkinsä näkökulmasta.

Samanlaisena rentona harrastustoimintana alkoi Tiluksilla-projekti vuonna 2016, kun Cederlöf muutti perheensä kanssa Helsingistä maalle. Uuden, jännittävän elämän äärellä Cederlöf koki, että haluaa jakaa kokemuksiaan ystävilleen sosiaalisessa mediassa. 

Tilanne kuitenkin “lähti lapasesta”. Seuraajamäärät paisuivat. Kolmisen vuotta sitten Cederlöf oli valinnan äärellä: lopettaako päivätyöt poliisina vai lopettaako kasvavien sometilien pyörittäminen. Hän valitsi täysipäiväisen yrittäjyyden ja alkoi tehdä postauksia tavoitteellisesti.

Somepostausten ohella hän järjestää aikuisille suunnattuja vierailuja maatilalle ja pyörittää Tiluksilla-verkkokauppaa, josta voi ostaa eläinteemaisia oheistuotteita.

Eläimen somepersoona muodostuu Cederlöfin mukaan eläimen käytöksestä, joka synnyttää selkeän mielikuvan jostain ihmishahmosta.

“Antero on hyvin tämmöinen henkselit housuissa kiinni oleva, keinutuolissa isoa sanomalehteä lukeva suomalainen mies”, Cederlöf kuvailee.

Eläinten “touhut ja tekemiset” heijastuvat somepostauksiin näiden mielikuvitushahmojen kautta. Cederlöf ei varsinaisesti keksi sosiaaliseen mediaan kirjoittamiaan tarinoita, vaan hänestä tuntuu, että eläimet kertovat tarinaa melko itsestään. 

“Jos Ilonalla ja Anterolla on ollut vähän jotain parisuhderiitaa – on tullut puolikkaasta rinkelistä pikku nokkapokkaa – niin se heijastuu mulle heti perus pitkän parisuhteen pienenä yhteenottona.”

Erikoista Cederlöfin tilalla on se, että eläinlauma on monilajinen: on vain yksi ulkoilualue, jossa lähes kaikki eläimet viettävät aikaa sulassa sovussa. Siksi hänestä on tärkeää, että eläimillä on sellainen ympäristö, jossa ne pääsevät toteuttamaan lajityypillisiä piirteitään. 

Esimerkiksi siat ovat kaikkiruokaisia eläimiä, joille jatkuva ruoan etsiminen on perustarve. Maaperän tonkiminen ja pureskeleminen erittävät sikojen aivoissa mielihyvähormoneja, kuten serotoniinia.

Cederlöf ei syötä sikoja koskaan kupista, vaan heittää ruoan esimerkiksi olkien sekaan, jolloin siat saavat etsiä ruokansa itse.

“Sika elää syödäkseen. Jos se saa hotkaistua koko aterian kupista, niin se on tyytymätön monta tuntia, kun se joutuu odottamaan seuraavaa ruokaa.”

Eläimen stressi syntyy siitä, että sen geenit kertovat, mitä pitäisi tehdä, mutta sen mahdollisuuksia toimia niin on rajoitettu, Cederlöf kertoo. Jos eläin joutuu jatkuvasti sietämään ja selviämään, sille voi aiheutua käytöshäiriöitä ja fyysisiä terveysongelmia.

Sikojen tehotuotannossa yleistä häiriökäyttäytymistä on esimerkiksi häkin putkien ja toisten sikojen häntien pureskelu. Syitä tällaiselle häiriökäytökselle ovat muun muassa yksipuolinen ruokailu, karut ja ahtaat karsinat sekä liian suuret ryhmäkoot.

Siat ovat sosiaalisia eläimiä, joiden ensisijainen kommunikointiväline on kärsä. Hyvän hajuaistin avulla ne  tunnistavat toisensa ja ylläpitävät lauman arvojärjestystä. 

Ääni on myös tärkeä osa sikojen kommunikointia: ääniala ulottuu kimeästä vinkumisesta hyvin matalaan röhkintään. Muiden nisäkkäiden lailla sika kokee perustunteita, kuten iloa, surua ja pelkoa.

Uteliaisuudessaan ja sosiaalisuudessaan sika muistuttaa ihmistä. 

Vaikka Cederlöf personoikin eläimiä, hän ei halua inhimillistää niitä liikaa.

“Haluan ottaa selvää, mitä eläin tarvitsee, ja tehdä sen perusteella ratkaisuja. Eikä niin, että miltä minusta tuntuu, mitä tuo tarvitsee.”

Cederlöf korostaa, että ympäristön tulee olla eläimille virikkeellinen, mutta omaehtoisesti. Eläimiä ylihoidetaan hänestä toisinaan liikaa, sillä ihminen näkee eläinten tarpeet usein omien tarpeidensa kautta. Siksi Cederlöf pyrkii hoitamaan eläimiään mahdollisimman luonnonmukaisesti. 

“Mä tykkään asua talossa, jossa on lämmin, ja jossa mulla on sänky ja puhtaat lakanat. Mutta se ei ole asia, mistä hevonen tykkää. En rupea loimittamaan, pesemään tai trimmaamaan, koska se ei tuo eläimelle itselleen mitään hyvää”, Cederlöf sanoo.

Cederlöfillä vaikuttaa olevan vankat näkemykset eläinten hoitamisesta.

Sähköpostikirjeenvaihdossamme Cederlöf tosin kirjoitti: “En – – lähde mukaan mihinkään vittusaatanoihin tai mielipideartikkeleihin. – – Tilamme tuottaa tarinoita eläinten arjesta ja se on minun tapani viestiä kantaani eläinten hyvinvoinnista, arvostamisesta ja reilusta kohtelusta.”

Avatessani haastattelun ideaa, hän kirjoitti: “- – pahoittelut jos olin suorapuheinen, mutta kaikenlaista kyselijää riittää ja sitä on oppinut aika tarkaksi näissä asioissa.”

Mitä Cederlöf tarkoittaa tällä?

“Mun maailmankuvaan ei ole mahtunut asioista huutaminen ja raivoaminen. Mä haluan, että tämä on tila ihan kaikille niille, jotka haluaa eläinjutuista diggailla.”

Jotkut tulkitsevat Tiluksilla-toiminnan eläinaktivismiksi, mikä harmittaa Cederlöfiä toisinaan paljonkin. Pyyntöjä osallistumisesta eläinaktivismitapahtumiin tai -kampanjoihin on tullut hänen kertomansa mukaan ulkomailta asti. 

Cederlöf ei halua personoitua minkään äärimmäisen julistuksen taakse: se olisi hänestä epäreilua niitä ihmisiä kohtaan, joihin aktivismin jyrkkyys ei uppoa.

Eläinkeskustelussa korostuvat Cederlöfin mukaan ääripäät: toisessa päässä ovat aktiivisimmat eläinoikeustaistelijat ja toisessa ne, joiden mielestä eläimet ovat olemassa ainoastaan ihmisten hyötyä varten. Väliin jää iso massa, johon kuuluu suurin osa kuluttajista.

Vaikka Cederlöfillä on eläinrakkaana ihmisenä vahvat mielipiteet eläinten asioihin liittyen, hän ei usko, että isojen massojen mielipiteitä muutetaan syyllistämisellä. Se tehdään tiedolla ja esimerkeillä.

Siihen Cederlöf pyrkii tarinoillaan: ne tuovat ihmisille hyvää mieltä samalla, kun ne kenties herättävät ajattelemaan – ilman, että se herättää ihmisissä huomaamatonta häpeää omasta toiminnastaan. 

“Monet ovat kirjoittaneetkin siitä, että tänä vuonna meillä jäi joulukinkku ostamatta, se on ihan vaan teidän Anteron syytä.”

Omalla työllään Cederlöf haluaa kannustaa ihmisiä harjoittamaan sellaista liiketoimintaa, joka olisi eläimille reilua. Ideaalisti eläimet eivät olisi kauppatavaraa, vaan mahdollisesti jopa “tasavertaisia veronmaksajia” – osana yhteiskuntaa ilman alisteista tai nöyryyttävää asetelmaa, Cederlöf maalaa.

Nykyinen yhteistyö eläinten kanssa syntyy symbioosista: eläimet ovat riippuvaisia Cederlöfistä, ja niitä täytyy hoitaa. Antamastaan hoidosta Cederlöf saa vastineeksi tarinat ja persoonat. 

“Kaikki eläimet, mitä meilläkin on, on ihmisen jalostuksen luomia. Ne eivät pärjää luonnossa, vaan niistä pitäisi silloin pitää huolta ja kantaa vastuu siitä.”

Yrittäjyydessä oman arvomaailman kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja, joita poliisiorganisaatiossa joutui tekemään. Uudessa elämässään Cederlöf ei tingi arvoistaan.

“Kokeilin kerran markkinointiyhteistyötä, ja mulle tuli siitä niin huono olo – että oon mediahuora.”

Sosiaalinen media ei Cederlöfin mukaan “tuota penniäkään”, jos ei tee mainoksia. Siksi hän päätti perustaa verkkokaupan, jossa myydään Tiluksilla-oheistuotteita, joissa tilan eläimet ovat pääosassa. Anterolla on esimerkiksi oma poikakalenteri, ja Ilonalla omia shampoita ja saippuoita.

Cederlöf suosii kuluttajana omasta mielestään eettisiä vaihtoehtoja, kuten reilusti tuotettuja tuotteita, ja välttää liiallista materialismia.

Yrittäjänä hän kokee olevansa vielä suuremmassa vastuussa eettisyyden suhteen. Tuotekehityksessä Cederlöf haluaa kannattaa pienyrittäjiä ja suosia kotimaisia vaihtoehtoja. Cederlöfin mielestä olisi tekopyhää, jos hän itse vastaisi yrityksestä, joka ei noudattaisi hänen omia arvojaan. 

“Että jos tilaisin Kiinasta lentorahdilla jotain sikahalpaa muovista paskaa ja myisin kauheella katteella maailmalle. Jos mulla olisi kassassa kauheasti rahaa, mutta musta tuntuu, että mä oon pettänyt itseni, niin olisiko mä silti kauhean onnellinen?”

“Teen asioita niin, että mulla on itselläni hyvä olla. Niin sitten ehkä se mun hyvä olo jatkuu taas eteenpäin.”

Jutun tausta-aineistona on käytetty Ylen “Villi Mieli: Sika on melkein kuin ihminen” -podcastia sekä Oikeutta eläimille -järjestön “Sian elämää sikalassa ja luonnossa“ -artikkelia.