Kirjoittaja: Helmi Turunen
Kuva: Anna-Sofia Krjukov
“Jos sun pitäis kirjottaa sun vuoden ensimmäisestä kvartaalista otsikko, mikä se olis?” Näin eräs ystäväni aloitti keskustelun Tinderissä nykyisen kumppaninsa kanssa. Haastattelin 20–30 -vuotiaita ystäviäni Tinderistä tavoitteena saada mahdollisimman laaja kuva sovellukseen liittyvistä asenteista ja mahdollisesti joitain vinkkejä sen käyttöön. Vaikka alussa mainitusta tarinasta kehkeytyi romanttinen lopputulema, suurimmalla osalla kokemukset Tinderistä olivat aivan jotain muuta.
Haastatteluissa korostui usein se, että Tinder on peli, jota pitää osata pelata sen sääntöjen mukaisesti. Kuten useimmat videopelit, Tinder saa todennäköisesti itselleen käyttäjiä sen koukuttavuuden vuoksi. “Tinder on loistava eronjälkeinen dopamiinipiikki”, äskettäin eronnut tuttuni kertoi. Toinen mainitsi, että tärkeintä keskustelun aloituksessa on antaa toiselle validaatiota. Tämän perusteella voisi ajatella, että Tinder on vain yksi sosiaalisen median muoto, jossa kalastellaan kehuja selfieistä.
Tapailun pitäisikin olla hauskaa, eikä välttämättä kannata ajatella astuvansa sen maailmaan naama vakavana, etsien kalenterista sopivaa päivää kihlaukselle. Välillä tosin saattaa uuvuttaa, jos mistään matchista ei synny muuta kuin nopea dopamiiniannos. Tinder on tapailua varten luotu sovellus, mikä saattaa lisätä painetta löytää edes “jotain”, tai muuten validaation tarve ei täyty. Oikeassa elämässä harva odottaa jokaisen kohtaamansa ihmisen olevan sielunkumppani. “Tinderissä match on sama kuin hymyilisi jollekin baarissa”, mainitsi yksi haastatelluista. Siitä huolimatta, että Tinderin tarkoitus on tuoda mahdollisimman monta kiinnostavaa ihmistä helposti lähestyttäviksi, haastatteluissa mainittiin, että monilla siellä on yllättävän monogaminen lähestymistapa. Tinderissä harrastetaan siis eräänlaista “sarjamonogamiaa”.
Vaikka tärkeä osa Tinderiä ovat kuvat, harva osaa hyödyntää niitä persoonan ja omien kiinnostuksen kohteidensa näyttämiseen, osa haastatelluista harmitteli. Se voisi auttaa Tinderin ulkonäkökeskeisyyden purkamisessa sekä antaa sopivia aiheita keskustelun aloittamiseksi.
Mitkä sitten ovat sopivia keskustelun aloituksia? Suurimmalla osalla haastatelluista tuli mieleen toisen kehuminen, mutta enemmän tuli esiin tapoja, joilla keskustelua ei kannattaisi aloittaa. Tinderissä on matalampi kynnys aloittaa keskusteluja tavoilla, joilla ei muuten uskaltaisi. Lisäksi aloitusta voi harkita pidempään. Kaikki eivät kuitenkaan onnistu osoittamaan persoonaansa niin kuin viestin vastaanottaja toivoisi. “Moi oon ujo mut mul on iso…”; voitte ehkä arvata, miten lause loppuu.
Etenkin haastattelemani naiset, jotka identifioivat itsensä heteroksi, ovat kokeneet ahdistelua sovelluksessa, ja sukupuolielimen koosta ilmoittaminen on yleistä. Vaikka mieleenpainuvuus on tärkeää, haastatteluissa muodostui selkeä kuva siitä, että omasta sukupuolielimestä kehuskelulla ei saa keskustelua jatkumaan – ellei vastaanottaja pidä sitä leikkisänä kutsuna hauskanpitoon. Ystäväni vastaanottamalla aloituksella: “Milloin syödään sushia alasti?”, lähettäjä teki ainakin selväksi mitä haluaa, mutta hienovaraisempiakin tapoja löytyisi.
Myös kuiva keskustelu saa monet “ghostaamaan” matchin. Tylsiksi keskustelun aloituksiksi mainittiin pelkkä “moi” tai GIF:in lähettäminen. Vitsit tai sanaleikit mainittiin toiseksi hyväksi keskustelun aloitukseksi; tosin se on taitolaji, eikä esimerkiksi sarkasmia kannata välttämättä harjoittaa heti alkuun. Kaikista kulutetuimmat iskureplat, kuten “ovatko vanhempasi simpukoita kun oot tollanen helmi?”, eivät pure enää edes sarkastisesti, joten aloituksissa kannattaa käyttää omaa kekseliäisyyttä, tietenkin toista kunnioittaen.
Kenelle Tinder sitten sopii? Erään haastatellun mukaan Tinder sopii sellaisille, jotka ovat “ulkoapäin kuumia mut sisältä kylmiä” – kuulostaa aika armottomalta. Tinder-turismi koettiin antoisammaksi kuin pelkkä Suomessa swaippailu, sillä se on hyvä tapa tutustua paikallisiin ja löytää matkalleen hauskoja käänteitä. Suurin osa korosti sitä, että Tinder sopii hauskanpitoa ja viihdykettä etsiville henkilöille.
Jos niin moni näkee Tinderin vain hauskana pelinä, onko Tinderissä sijaa nuorille aikuisille, jotka etsivät jotain hupia vakavampaa, ja onko heitä edes olemassa? Vaikka erilaisten sovellusten käyttö on yleistä lähes kaikille, harva pystyy ottamaan Tinderiä tosissaan. Ehkä samalla tavoin muun sosiaalisen median kanssa Tinder nähdään viihdyttävänä puuhana, mutta ajatus deittailusta saattaa tehdä siitä jännittävämpää. Eroaako Tinder kovinkaan paljon esimerkiksi Tiktokista, joka poistetaan, kun siihen tylsistyy ja ladataan uudestaan, kun aivot janoavat viihdettä? Ehkä nykyisille dopamiinin nälkäisille aivoillemme se on juuri sitä.
Tinder on siis taitolaji, jossa karismaattisuus ja edustavat kuvat ovat valttia. Sovelluksen ominaisuudet, joiden avulla voi kertoa esimerkiksi musiikkimaustaan ja muista mielenkiinnon kohteistaan tai siitä, mitä sovellukselta hakee toki helpottavat keskustelun kehkeytymistä, mutta ne tuskin kiinnostavat ihmisiä, jotka hakevat swaippailusta vain viihdykettä vapaa-ajalle tai oman egon nostatusta mahdollisimman monesta matchista.
Vaikka karismasta on apua myös “oikean” elämän tutustumisissa, ja monet hakevat validaatiota toisilta muualtakin kuin digisovelluksista, Tinderiin heijastuva sovellusten nopeatahtisuus luo tapailua häiritsevää kärsimättömyyttä. Myös se, että samaan aikaan ei saisi olla liian vakava, muttei myöskään liian rento, voi luoda paineita jo valmiiksi stressaavaan sosiaalisen digielämän maailmaan. Jos haluaa “tehostaa” tutustumista, kannattaa sopia tapaaminen melko nopeasti keskustelun aloitettua, sillä siten on helpoin testata kemiat ja tutustua rauhallisesti.
Tärkeää Tinderissä olisi siis rauhoittaa swaippailua, keskittyä lukemaan toisten profiileja ja katsomaan kuvia ajatuksella, ja näiden avulla keksiä mahdollisimman hurmaavia aloituksia keskusteluille. Oletuksena voi aluksi olla vain toisen kohtaaminen, ja mahdolliseen hauskuuteen ja yllätyksiin keskittyminen, joita tapailu – niin kasuaali kuin jokin muukin – voi tuoda elämään.
