Teksti & kuvat: Ella Limingoja
Terveisiä Hong Kongista!
Olen ollut vaihto-opiskelijana Hong Kongin yliopistossa nyt noin kolme kuukautta, ja olen oppinut paljon. Esimerkiksi sen, että ihmiset kävelevät täällä todella hitaasti, koska kaikki selaavat puhelinta aivan koko ajan. Joskus he saattavat pysähtyä keskelle suojatietä selaamaan puhelintaan. Ravintoloissa ei ole ikinä serviettejä, minkä takia laukussa täytyy pitää aina nenäliinapakettia. Onneksi itse ostin niitä vaihdon alussa sadan kappaleen paketin. Ilmasto on täällä niin hiostava, että välillä vaatteet kostuvat yön aikana vaatekaapissa. Yliopistolla on kuitenkin onneksi todella tehokas ilmastointi, mikä kuitenkin tekee pukeutumisesta välillä erittäin haastavaa.
Hong Kong on maailman kallein paikka asua. Asunnot ovat pieniä, ja kymmenen neliön asunnossa asuva perhe saattaa vuokrata asunnon sisältä vielä yksittäisen sängyn ulkopuoliselle henkilölle. Sängyn hinta voi olla jopa 600 euroa kuukaudessa. Kaikki maksavat täällä 15 prosenttia veroa huolimatta siitä, kuinka paljon he tienaavat. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on valtava: Hong Kongissa asuu maailman toiseksi eniten miljonäärejä samaan aikaan, kun iso osa Hong Kongissa asuvista ihmisistä selviää juuri ja juuri arjen kustannuksista.
Länsimaista tulevia ihmisiä kutsutaan sanalla expat, muualta maailmasta tulevia ihmisiä kutsutaan sanalla immigrant. Virallisesti expat-sanalla tarkoitetaan henkilöä, joka suunnittelee palaavansa kotimaahansa, kun taas immigrant-sanalla viitataan henkilöön, joka suunnittelee jäävänsä asumaan maahan pysyvästi. Expat-sanaan liittyy vahvasti kuitenkin myös oletus hyvistä lähtökohdista, korkeasta koulutustasosta ja etuoikeudesta.
Hong Kong muodostuu Hong Kong Islandista ja Kiinan mantereella sijaitsevasta Kowloonin niemimaasta. Hong Kong Island on niin sanottua parempaa aluetta, jossa myös Hong Kongin yliopisto sijaitsee. Opiskelijat asuvat usein kaukana kampuksesta, koska heillä ei ole varaa asua Hong Kong Islandilla. Monet joutuvat matkustamaan monen tunnin matkan yliopistolle päivittäin, joten yliopiston kirjasto on täynnä nukkuvia opiskelijoita. Enkä puhu nyt lyhyistä discotorkuista, vaan monen tunnin päiväunista peiton ja tyynyn kanssa.
Joka sunnuntai Hong Kong Island täyttyy suurimmaksi osaksi filippiiniläisistä kotiapulaisista, jotka viettävät sunnuntaipäivää, heidän viikkonsa ainoaa vapaapäivää, menemällä piknikille ympäri kaupunkia, muun muassa isojen pankkien konttorien eteen. He istuvat pahvilaatikoista tekemiensä alustojen päällä, laulavat karaokea ja vaihtelevat keskenään vaatteita isoista matkalaukuistaan, jotka he kantavat piknikille mukanaan. Kotiapulaisten palkka on Hong Kongissa naurettavan pieni, vaikka kaupunki ei pyörisi ilman heidän työpanostaan.
Vaihdossa olo ei aina ole yhtä hohdokasta kuin miltä se ulospäin näyttää. Etenkin toisella puolella maailmaa eläminen vie aika ajoin paljon energiaa, ja eteen tulee ongelmia, joita ei Suomessa vaihtoon valmistautuessa osannut ennakoida. Saattaa esimerkiksi käydä niin, että saman viikonlopun aikana pankkikortti lakkaa toimimasta, nilkka nyrjähtää, lääkäriin ei pääse ja vakuutusyhtiöön soittaminen on niin pirun kallista, että data ei riitä, ja vanhempiakin pitäisi samaan aikaan yrittää viihdyttää, kun he ovat tulleet varta vasten sinua katsomaan toiselle puolelle maailmaa.
Voi myös käydä niin, että ulkomaille karkaaminen ei parannakaan masennusta. Eikä edes se, että ulkomailta karkaa ulkomaille. Mikä pettymys, että elämä ei ole täydellistä viittä kuukautta putkeen. Tai voi jopa käydä niin, että rakastuu toisella puolella maailmaa asuvaan henkilöön. Se on monen salainen fantasia, mutta kukaan ei kerro mitä pitää tehdä, jos niin oikeasti käy. Ihan kaverin puolesta siis kyselen.
Kaksi tärkeintä oppia, jotka osaan kolmen kuukauden vaihdossa olon jälkeen nimetä: Ensinnäkään ongelmamme eivät ole niin suuria kuin niistä välillä teemme. Hong Kongissa asuminen ja Aasiassa matkustaminen ovat avanneet silmäni sille maailmalle, jonka ongelmia yritämme luennoilla ratkaista. Toisaalta olen myös oppinut, että omaa itseään ei pääse karkuun, edes maailman toiselle puolelle. Vaikka Hong Kong on saanut minut asettamaan oman elämäni ongelmat perspektiiviin, ei se ole saanut niitä katoamaan.
Nilkka on nyt kuitenkin paranemaan päin, ja pankkikortti alkoi toimimaan muutama päivä sen jälkeen, kun ilmoitin asiasta pankkiin. Filippiiniläiset kotiapulaiset taas viettävät piknik-päiväänsä edelleen joka sunnuntai. Ennen Hong Kongiin lähtöä eräs perhetuttuni sanoi minulle, että tulen varmasti takaisin kapitalistina. Tällä hetkellä kehitys tuntuu kuitenkin vastakkaiselta.
