Teksti: Emilia Uljas
Kuvat: Emilia Uljas, Elli Reinikainen
Groteski soluttautui kadettitoverikunnan risteilylle tekemään tutkivaa journalismia. Lopputuloksena oli todellinen elämysmatka.
“Miksi ihmeessä teet noin itsellesi?”, kuulin ystäviltäni kertoessani lähteväni kadettiristeilylle. En tähän päivään asti ole varma, mistä idea alunperin lähti. Kuitenkin eräänä kauniina syksyisenä aamuna ostin hyttiporukalleni hytin Galja Dagar -nimisestä tapahtumasta, tuttavallisemmin kadettirisseltä.
Lokakuun lopussa astelimme sisään satujen laivalle Silja Serenadelle kahden polvilaisen ja yhden automaatio- ja systeemitekniikan kiltalaisen voimin. Teekkarivahvistus oli ystäväni poikaystävä, otettu matkalle mukaan ongelmatilanteiden varalta (oletimme, että kadetit eivät kunnioita naisia). Itse tulin suoraan taksilla Porthaniasta, jossa olin joutunut lähtemään tentistä puoli tuntia ennen sen päättymisaikaa, jotta ehdin ajoissa terminaaliin. Kuten joku fiksu tyyppi on joskus sanonut: tentin voi uusia mutta hyviä bileitä ei.
Alkuun ei voi tarpeeksi korostaa sitä, että emme tunteneet risteilyltä ketään. Siis KETÄÄN. Kenelläkään meistä ei ollut matkalla edes yhtä kiusallista puolituttua. Pohdimme kuumeisesti, miten pääsemme porukkaan mukaan ja miten uskallamme käydä juttelemassa tuntemattomille sotatieteiden opiskelijoille. Päädyimme kahteen keinoon: känniin ja “journalistisen gallupin” tekemiseen. Niinpä taxfreen auettua kävimme hakemassa sieltä pullon alimman hyllyn kuohuviiniä (6,54e) ja aiemmilla risteilyillä hyväksi todettua Ships Snaps -virvoketta. Kokeneina risteilijöinä olimme tuoneet lantrinkit jo maista.
Jo hyttikäytävällä törmäsimme ensimmäiseen kadettiporukkaan, joka toivotti meidät tervetulleeksi tapahtumaan: “Hyvä että te olette täällä, me ei jakseta vain toistemme seuraa!” Tästä mukavamielisestä kohtaamisesta inspiroituneena kutsuimme itsemme – jälleen tuntemattoman – kadettiporukan hyttiin tekemään gallupia. Hyvin nopeasti selvisi, että hankalia kysymyksiä kohdatessaan kadetit tykkäävät vedota “opsekkiin” eli operaatioturvallisuuteen. Opimme myös, että kadettifukseja kutsutaan simpuiksi ja toisen vuosikurssin opiskelijoita keskosiksi.
Pääsimme tuttuun kaoottiseen risteilytunnelmaan nopeammin kuin alunperin ajattelimme. Tiedäthän, risteilytunnelma, jossa tapahtumien aikajärjestys tuntuu menevän päässä sekaisin, yhdessä hetkessä ollaan tanssilattialla laulamassa karaokea ja toisessa hytissä juomassa kamalan makuista viinaa kiertävästä pullosta. Eräs kadetti tarjoutui ostamaan minulle juoman, laittoi käden olkapäilleni ja sanoi: “Voit olla iloinen että sait ilmaisen juoman sun naisprivilegion takia.” Promenadella tuli vastaan mieskadetti, jonka paidassa luki “for legal reasons I have to inform you that I am a registered sex offender”. Tanssilattialla laitoin kadetit punnerruskilpailuun – tästä on video, jota aion vaalia loppuelämäni. Jotain patoumia purkautui, kun huusin tuolin päällä tahtia ja lattialla 30 kadettia punnersi perässä.
Kun yritimme saada kadetilta haastattelua käytävällä, meidät torpattiin tokaisulla “naiset tulee toisena, Jaloviina ensimmäisenä.” Jossain kohtaa pidimme bileitä omassa hytissämme, ja vessassa käytyään kadetti totesi “Hei anteeks mä ruikin vähän, täs menee hetki kun siivoon,” ja heti perään: “Kadetti tulee, kadetti menee, kadetti vastaa.” Jossain vaiheessa taas eksyin kokonaan hyttitovereistani ja päädyin juomaan aperolia suoraan pullosta promenade-hyttiin, jonka ikkunasta näkyi keinuva muumi. “Mä luin Mannerheimin kirjaa ja se sanoi siinä, että…”
Olisiko risteily edes risteily ilman vähintään yhden keski-ikäisen miehen maksamaa juomaa? Peter-nimisen ruotsalaisen kanssa baaritiskillä keskustelun lopputuloksena minulla oli kädessä ilmainen lasi valkoviiniä. Tämän jälkeen yön pikkutunteina istuin hyttitoverini ja muutaman kadetin kanssa Starlight-baarissa, jossa yksi kadeteista kertoi ajatuksiaan miesten maailmasta: “Aivot menee kiinni, kun kulli alkaa määräämään.” Toinen oli hyvin läheisissä tunnelmissa keski-ikäisen naisen kanssa. Kolmas taas selitti kovaan ääneen ja hämmästyttävän epäironisesti ajatuksiaan tappamisesta: “Tappaminen on laji. Siinä on dynaaminen ympäristö. Vähän niin kuin golf.”
Päädyinkö jossain kohdassa iltaa läheisiin tunnelmiin erään kadetin kanssa? En valitettavasti kommentoi yksityisasioitani Groteskin kaltaisissa julkaisuissa… Sanotaan kuitenkin, että nukuin yöni turvallisesti omassa hytissä. Ja LUOJAN KIITOS en törmännyt kyseiseen herraan uudestaan ennen laivan saapumista Helsinkiin.
Ruotsin-risteilyissä hienoa on, että juhlimista kestää kaksi yötä ja välissä pääsee tutustumaan ihanaan Tukholmaan kuin eurooppalaisella kaupunkilomalla konsanaan. Sain risteilybingosta tietääkseni ainoana osallistujana ruksittua kohdan “käy treffeillä Tukholmassa paikallisen kanssa”, ja illalla kävimme yhdessä lunastamassa rissebingon palkinnot Starlight-baarista, jossa oli samaan aikaan käynnissä Harri Hylkeen vetämä muumidisko.
Toinen yö meni pitkälti ensimmäisen kaltaisesti, jos ei lasketa muutamia jännittävän sivistyneitä keskusteluja. Esimerkiksi yksi kadetti kertoi olevansa sitä mieltä, että sotaa ei voi oikeuttaa, ja uskoo oman työnsä estävän sodan syttymistä. Toisella oli paljon mielipiteitä Dostojevskin romaaneista. Hytissä isolla porukalla juttelimme elämän haaveista ja siitä, mikä tekee elämästä merkityksellistä. Ajatukset elämänhaaveista olivat meillä kaikilla jokseenkin samanlaisia: perhe, mukava työ ja ystäviä. Voimme todeta, että mystisestä brändäyksestä huolimatta kadetit ovatkin aivan normaaleja ihmisiä.
Suurin yllätys risteilyllä oli se, että sen jälkeen tunsin oloni rentoutuneemmaksi kuin ennen sinne lähtemistä. Porukkaan oli uskomattoman helppo sulautua, ja suurin osa kadeteista, joille juttelimme, olivat mukavia, hauskoja ja fiksuja. Erään kadetin sanoin: “Oletitteko, että kaikki kadetit ovat vain ‘aseet UGH naiset UGH’?” Kyllä oletimme, mutta oletus osoittautui vääräksi. Lähtisin siis myös ensi vuonna ja voin suositella Galja Dagaria kaikille suurella lämmöllä, jos yksi Voosse vuodessa ei riitä.
Tässä vielä kadettien terveiset sinulle, rakas lukijani:
Mitä haluaisitte sanoa viestinnän opiskelijoille?
“Viesti on todella tämmöinen 50/50. Siinä on transmitter/receiver eli ollaan niin kun tasapuolisia, mutta sitten esim panssaritorjunnassa pelkkä läpäisy on se juttu, mikä on todella yksipuolista.”
“Esimerkiksi sodankäynnissä viestintä on tärkein asia, koska jos viesti ei kulje niin mikään ei kulje.”
“Sodankäynnissä myös tärkeää on sääntöjen noudattaminen eli ottakaa sosiaalinen hörppy.”
“Sosiaalinen hörppy, mut tähän väliin mä voisin lisätä sen verran, että sodankäynti on politiikan jatkotoimi eli mun mielestä viestintä on tärkeetä ylipäänsä yhteiskunnassa, koska siten voidaan välttää sotilaalliseen kanssakäyntiin joutuminen.”