Teksti: Camila Tuisku
Kuva: Tyler Mitchell / Camila Tuisku
Joutilaina ympäriinsä lekottelevia ihmisiä luonnonhelmassa, puhuttelevia potrettikuvia parivaljakoista – ja lennokkaasti ilmaan loikkaava Harry Styles. Ensivilkaisun perusteella Tyler Mitchellin teosrepertuaarin voisi kuvitella keskittyvän näennäisen muotokuvamaiseen ihmisten kuvaamiseen, mutta otosten ääreen pysähtyminen paljastaa kyseessä olevan vain keino päästä käsiksi syvempiin teemoihin.
Heti Tyler Mitchellin näyttelyyn astuessa on selvää, että se havahduttaa tarkastelemaan oman ihmiskäsityksen rajoitteita. Valokuvien koostuessa lähes poikkeuksetta tummaihoisista malleista kaukasialaisedustukseen tottuneena teoksia tarkastelee siltä kannalta, että tässä kuvataan nyt tummaihoisia ihmisiä. Toisaalta osin tähän kuvien voimakin rakentuu. Romanttisessa metsämaisemassa loikoilevat seurueet tuovat mieleen rokokooajan joutilasta yläluokkaa esittävän maalaustaiteen. Kontrasti valkoisen aateliston ja samankaltaisessa asetelmassa poseeraavan tummaihoisen ryhmän välillä saa pohtimaan, miten esittelemme eri ihmisryhmiä.
Teoksissa vilahtelee muutamia populaarikulttuurin julkimoita, joiden sisällyttäminen näyttelyyn on hetken pohdinnan jälkeen mielenkiintoinen ratkaisu. Kuva Steve Lacysta ei ole mukana kuvatakseen ensisijaisesti Steve Lacya, vaan laajemmin tummaihoisten ihmisten representaatiota. Vaikka Mitchell tulikin tunnetuksi kuvatessaan Beyoncén Voguelle, ei näyttelyssä ole kyse siitä, miltä yksittäinen julkisuuden henkilö tietyissä puitteissa näyttää. Julkimoita esitettäessä haasteena onkin, onnistutaanko yhteiskunnallisen kannanottavuuden taso tavoittamaan ilman, että teos jää editorial-kuvaksi, jonka keskiössä on yksilö, ei ilmiö. Muutamat kuvat tutuista kasvoista herättävät myös katsojan haastamaan itseään: kykeneekö kuvaa Zendayasta tarkastelemaan osana elämänvaiheita kuvaavaa kokonaisuutta vai vievätkö tutut kasvot huomion pois teemasta?
Asioiden nimittäminen ajankohtaisiksi on nähdäkseni jo kulunut ilmaisu, sillä mistä vain aiheesta on suitsittavissa esiin tavalla tai toisella aikansa ilmiöitä kommentoiva näkökulma. Tällainen näkökulma on helposti löydettävissä myös Mitchellin näyttelystä. Aikana, jolloin yhteiskunnallista keskustelua leimaavat asevarustelu, kansallinen turvallisuus ja alijäämäinen valtiontalous, on lohdullista havaita, että yhä edelleen löytyy tahtoa kuvata ihmisiä inhimillisinä olentoina, ei lähtökohtaisina menoerinä tai turvallisuusuhkina.
Ajankohtaisuuden huipun saavuttaa näyttelyn token white guy, Vogue-kuvassaan ilmaan hyppäävä brittipoppari. Puvuntakki liehuen loikkiva superrikas mies tuo Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkimainingeissa tahtomattaankin mieleen Donald Trumpin kampanjatilaisuudessa villiintyneen Elon Muskin. Kenties Mitchell on kuvallaan onnistunut synnyttämään trendin?
Tyler Mitchell: Wish This Was Real
Suomen valokuvataiteen museo K1 25.10.2024–23.2.2025
