Kirjoittaja: Enni Levanen
Vuonna 2024 italialaisen ekonomistin nimi nousi eurokraattien huulille Brysselin käytävillä. Mario Draghi, entinen Italian pääministeri ja EKP:n pääjohtaja, kirjoitti Euroopan unionille raportin nimeltä “The Future of European Competitiveness”, jossa hän esittää, että Euroopan pitäisi kiriä kehittyneiden teknologioiden innovaatiokuilua suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, luoda yhteinen suunnitelma talouden hiilettömyydestä ja kilpailukyvystä sekä lisätä unionin turvallisuutta ja taloudellista riippumattomuutta kriittisten raakamateriaalien ja edistyneen teknologian tuottajista. Euroopan unioni tarvitsisi Draghin mukaan yhteisen “talouden ulkopolitiikan”, jotta alueen vapaus voidaan taata tulevaisuudessakin.
Euroopan komissio tilasi raportin vuonna 2023 selvittääkseen, miten vihreää siirtymää toteuttava ja digitalisoituva unioni voisi pysyä Kiinan ja Yhdysvaltain kelkassa talouden kilpajuoksussa. Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin ja sitä seuranneen eurokriisin jälkeen unionin talouden tuottavuus on laahannut kilpailijoidensa perässä. Kirittävää on erityisesti digitaalisten teknologioiden saralla, jossa varsinkin Yhdysvalloilla on Eurooppaan pitkä etumatka. Moni EU:n alueella syntynyt niin sanottu yksisarvisyritys, eli yli miljardin dollarin arvon ylittävä kasvuyritys, on siirtynyt Yhdysvaltojen markkinoille.
Raportin kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi Eurooppa tarvitsisi Draghin mukaan noin 800 miljardin euron edestä investointeja – puhtaan teknologian innovaatioihin, teknologian kasvuyritysten synnyttämiseen, puolustuksen vahvistamiseen ja muihin talouden osa-alueisiin. Investointitavoitteen suuruuden osoittaa se, että edes toisen maailmansodan jälkeinen Marshall-apuohjelma, jolla Yhdysvallat rahoitti Euroopan jälleenrakennusta, ei yltänyt yhtä suuriin investointisummiin suhteessa unionin bruttokansantuotteeseen.
Näin massiivisesta investointitarpeesta osa pitäisi rahoittaa yhteisvelalla, josta monet jäsenmaat ovat perinteisesti kieltäytyneet. Vaihtoehtoja ei Draghin mukaan kuitenkaan ole: ”Do this, or it’s a slow agony”, hänen kerrotaan painottaneen lehdistötilaisuudessa Brysselissä raportin julkaisun jälkeen.
Talouskuriajattelun pitkä varjo
Helppoa eurooppalaisen talousparadigman muuttaminen ei varmasti ole. Unioni on 2010-luvulta lähtien omaksunut laajasti ajatuksen talouskurista, jonka tarkoituksena on poliittisen talouden tutkija Mark Blythin määritelmän mukaan sopeuttaa taloutta ja palauttaa kilpailukyky alentamalla palkkoja, hintoja ja julkisia menoja. Blythin mukaan tällainen sopeutus onnistuu parhaiten valtion budjetista, velasta ja alijäämästä leikkaamalla. Varsinkin Saksa on perinteisesti kannattanut vahvasti ajatusta alijäämien kitkemisestä ja budjettien tasapainosta, mikä on heijastunut myös koko unionin talousajatteluun.
Eurokriisin puhjettua 2010-luvun alkuvuosina pahimmat kriisimaat Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja toteuttivat rankkoja talouskuritoimia Euroopan komission, EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston valvovan silmän alla. Monet muutkin euromaat, Suomi mukaan lukien, vannoivat talouskuripolitiikan pelastavan vaikutuksen nimeen ja sopeuttivat talouttaan rankoilla leikkaus- ja sopeutusohjelmilla.
Saksa vei talouskuripolitiikkansa niin pitkälle, että liittokansleri Angela Merkelin kaudella vuonna 2009 Saksan perustuslakiin kirjattiin niin kutsuttu velkajarru, jonka mukaan valtiontalous ei saa olla yli 0,35 prosenttia alijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kyseinen laki on merkittävästi tiukempi verrattuna unionin omiin taloussääntöihin, joissa julkisen talouden alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei saisi ylittää kolmea prosenttia. Velkajarrusta kiistely johti Saksassa vuoden 2024 lopulla maan nykyhistoriassa erittäin harvinaiseen hallituksen kaatumiseen, kun silloinen liittokansleri Olaf Scholz erotti hallituksensa talousministerin Christian Lindnerin, joka ei suostunut nostamaan jalkaansa jarrulta.
Euroopan kovimmat talouskurihaukat tyrmäsivätkin Draghin ehdotuksen unionin yhteisestä rahoituspohjasta saman tien. Heti Draghin raportin julkaisun jälkeen hajoamispisteessä hoipertelevan hallituksen johtaman Saksan silloinen oppositiojohtaja Friedrich Merz kommentoi yhteisvelkakeskustelua lupaamalla “tekevänsä kaikkensa, jottei Eurooppa lähde sille tielle”.
Johtajuutta talouskysymyksissä ei tuolloin unionista löytynyt. Euroopan toisen mahtivaltion Ranskan hallitus vaihtui vuoden 2024 aikana 4 kertaa, maa painii sisäpoliittisessa myllerryksessä ja yrittää setviä omia taloushuoliaan Euroopan unionin liiallisen alijäämän menettelyn valvonnassa.
Valkoisen talon tapahtumat sysäsivät muutokseen
Eurooppalainen yhteisvelkapenseys tuntui kuitenkin saavan käännekohdan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tylyttäessä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyitä täyslaidallisella Valkoisessa talossa helmikuun lopussa. Unionin valtion johtajat kokoontuivat pikavauhtia suunnittelemaan omaa vastaustaan Yhdysvaltojen suunnanmuutokseen. Ranska otti johtajuutta väläyttelemällä laajentavansa ydinasesateenvarjonsa koko Euroopan suojaksi, ja myös unionista eronnut Iso-Britannia on ottanut vahvaa roolia maanosan puolustuksen takaamisessa.
Maaliskuun alussa Euroopan komissio esitteli “Euroopan uudelleenaseistamissuunnitelman”, jolla rahoitettaisiin puolustusinvestointeja. Suunnitelman tavoitteena on laskea liikkeelle 800 miljardin investoinnit ja muuttaa EU:n velkasääntöjä niin, ettei puolustusmenoja lasketa mukaan jäsenmaiden alijäämiin. Suunnitelma sisältää myös puolustusinvestointivälineen, joka myöntäisi jäsenmaille lainoja yhteisten puolustusinvestointien rahoittamiseen 150 miljardin euron edestä. Myös yksityisiä investointeja puolustusteollisuuteen aiotaan vauhdittaa.
Euroopan talousmahti Saksa on tehnyt helmikuun liittopäivävaalien jälkeen täyskäännöksen talousnäkemyksissään ja näyttää viimein saavan todellisen Zeitenwendensä. Vaalivoittaja CDU:n puheenjohtaja Friedrich Merz kertoi vaalivoittonsa jälkeen ykköstehtäväkseen Euroopan riippumattomaksi tekemisen Yhdysvalloista. Edes saksalaisille pyhä velkajarru ei ole säästynyt uudistuksilta – CDU, sosiaalidemokraatit ja vihreät pääsivät maaliskuussa sopuun perustuslakimuutoksesta, jonka seurauksena lisävelan raja poistuu, jos puolustusmenot ylittävät yhden prosentin bruttokansantuotteesta. Lakimuutos pyritään saamaan voimaan ennen uuden hallituksen muodostumista, jotta vaadittava kahden kolmanneksen enemmistö saadaan täytettyä.
Myös perinteisesti varauksella yhteisvelkaratkaisuihin suhtautuneista pohjoismaista on kuulunut viime aikoina kantojen pehmentymistä. Suomen pääministeri Petteri Orpo on vuoden alussa väläytellyt hyväksyntää yhteisvelalla rahoitettaville puolustusmenoille vedoten turvallisuuden ja puolustuksen ekstistentiaaliseen luonteeseen niin Suomelle kuin EU:n itäisille jäsenmaille. Maaliskuussa Orpo kuvasi Helsingin Sanomille Euroopan uudelleenaseistautumissuunnitelmaa “erinomaiseksi aluksi”, mutta toivoi unionilta vielä järeämpiä toimia puolustuksen vahvistamiseksi.
Kohti uudenlaista talousajattelua
Yhteisen puolustuksen vahvistamisesta sekä innovaatioiden tarpeesta tuntuu olevan tällä hetkellä ennenkuulumattoman vahva konsensus, vaikka kaikista “uudelleenaseistamissuunnitelman” yksityiskohdista ei ole yksimielisyyttä. Yhdysvaltojen lopettaessa 80-vuotisen perinteensä Euroopan puolustuksen selkärankana unioni havahtui viimein puolustuksensa kriittiseen tilaan. Keskustelu Euroopan oman puolustuksen rakentamisesta on entistä vilkkaampaa.
Perinteisten ajatusmallien hylkääminen on ennenkin onnistunut jäsenmaiden kesken, kun tilanne on ollut tarpeeksi tukala. Eurokriisin aikana luotiin massiivisia tukipaketteja kriisin runtelemalle unionille, ja koronakriisissä unioni otti yhteisvelkaa vaikeista ajoista toipumisen edistämiseksi. Vaikka unionin talouskuriajattelu on syvälle iskostettu, myös sen ulkopuolelta voidaan löytää ratkaisuja perustavanlaatuisten kysymysten ratkaisemiseksi.
Kenties Yhdysvaltojen vetäytyminen Euroopan puolustamisesta on käänteentekevä sysäys kohti uudenlaista ajattelutapaa, johon kuuluvat yhteiset innovaatiot, entistä syvempi talouden integraatio sekä ennakkoluulottomampi keskustelu EU:n yhteisvelasta. Kriisin syvetessä Mario Draghin sanat saavat vihdoin vastakaikua.
