Nykytanssitaiteilijalle ruumis on viestinnän väline. Taneli Törmä etsii ihmisen rajoja performansseilla ja videokuvalla ja toivoo, ettei taidetta tarvitsisi aina lokeroida.
Kun Taneli Törmä opiskeli balettitanssijaksi Kansallisoopperassa, hän ei aavistanut tekevänsä jonain päivänä tällaisia esityksiä. Nyt ei olla oopperan suurella näyttämöllä vaan avoimessa näyttelytilassa.
Lattialla lepää yhdeksän metriä leveä taulu, jonka ääressä Törmä viettää yhteensä 130 tuntia. Hän piirtää taulua täyteen tikku-ukkoja ja tarkkailee, mitä keholle ja mielelle tapahtuu piirtäessä. Tilan laidalla näyttelyvieraat näkevät paitsi liikettä ja kuvataidetta, myös performanssin.
Juuri tällaisista projekteista Törmä nykyään nauttii. Nykytanssitaiteilija tahtoo teoksissaan kyseenalaistaa, mitä tanssi on ja mitä se saa olla.
Kiinnostus kokeilevaan nykytanssiin syttyi pikkuhiljaa lähes pakon sanelemana. Klassisen baletin opiskelijalla muun muassa nilkat olivat usein kovilla. Lopulta loukkaantumiset puskivat katsomaan tanssia perinteisten raamien ulkopuolelta. Lisäksi ihmiskehon rajallisuus alkoi tulla taaperosta asti tanssineen Törmän visioiden tielle.
”Kun on tanssinut koko ikänsä, täytyy jossain vaiheessa alkaa etsiä ilmaisuvoimaa muualtakin. Pelkkä liike ei aina anna tarpeeksi”, Törmä kertoo.
Törmä löysi poikkitaiteellisuudesta keinon ylittää kehon rajoja. Performanssitaiteen lisäksi Törmä on innostunut videokuvaamisesta, jossa on parasta kyky kehystää tarkasti. Tanssijana Törmä näkee kuvaruudunkin näyttämönä, jolla hänen on lavaa helpompi ohjata yleisön katsetta tärkeisiin yksityiskohtiin. Videon avulla hän voi esimerkiksi viedä katsojan kirjaimellisesti iholle – zoomata niin lähelle, että katsoja näkee hengityksen ja kokee liikkeen sen kautta.
”Hengittävän ihon kuvaaminenkin voi olla tanssia.”
Videointi myös mahdollistaa yleisön viemisen paikkoihin, joihin esitystä ei muuten saisi pystytettyä.
”Ihmisiä on vaikea rahdata Grönlannin jäätikölle nykytanssia katsomaan, mutta hetken voi videoida ja siten levittää jälkikäteen rajattomasti.”
Liike on Törmälle viestinnän väline. Tästä näkökulmasta häntä kiinnostaa erityisesti tanssijoiden ryhmädynamiikka, joka on jokaisella kokoonpanolla ainutlaatuinen. Ryhmädynamiikka on Törmän mielestä kuitenkin myös muunneltavissa ja koreografisoitavissa, jolloin ryhmä saadaan viestimään halutulla tavalla. Hän kuvailee, että liikkeen voima löytyy vivahteista, jotka heijastavat tunteitamme myös arkielämässä.
“Liike viestii enemmän tai vähemmän tahallisesti hyvinkin voimakkaita asioita”, hän sanoo.
Törmä on valjastanut liikkeen isojen, universaalien teemojen selittäjäksi.
Hänen Trust Off -projektinsa käsittelee tuntemattomaan luottamista, sen aiheuttamaa kontrollista luopumista sekä lopulta vapaudesta nauttimista. Syksyllä Pohjoismaissa kiertänyt Black Side -teos puolestaan pohtii, miten valo vaikuttaa kehoon ja mieleen ja kuinka sen määrä vaihtelee pohjoisessa eri vuodenaikoina.
Black Side ei kuitenkaan ole vain tanssia. Törmä liittää tapansa mukaan projektiin muitakin ulottuvuuksia, tällä kertaa videota ja elektronista musiikkia. Seuraavaksi häntä kiinnostaa avata lisää kuvataiteen tuomia mahdollisuuksia. Tulevat projektit siis tuskin solahtavat valmiiseen lokeroon. Niillä rikotaan lisää tanssin ja taiteen rajoja.
Kuvat: Joona Raudaskoski
