TEKSTI Annastiina Haapasaari KUVA Tuomas Heikkilä
Katsommeko unia kuten katsomme elokuvaa? Tiedämme, että vilkkain unien näkeminen tapahtuu juuri REM-univaiheen aikana. Tästä huolimatta katsomisen kohdetta ei ole olemassa, vaan kyseessä on eräänlainen illuusio, jossa aivot kutsuvat kuvan kangastuksen sinne, minne ne huomaavat silmän liikkuvan. Muisto unesta voi olla hyvinkin hajanainen. Palauttaessa unia mieleemme käytämme aina myös mielikuvitusta kootessamme kuvat uudelleen ja täydentäessämme unen narratiivin mielessämme. Japanilainen elokuvaohjaaja Akira Kurosawa kirjaimellisesti kuvasi unensa satukirjamaiseen elokuvaansa Dreams (Yume, 1990) – ajatus, joka varmasti monen mielestä tuntuu houkuttelevalta toteuttaa.
Mikä unessa muuttuu, kun se representoidaan valkokankaalle? Onko uni audiovisuaalista tai lineaarista, onko se kaksiulotteista, kuten elokuva? Uni rikkoo paitsi tilan, myös ajan olemuksen. Ingmar Bergman, joka sanoi kaikkien elokuviensa olevan myös unia, totesi elokuvan olevan tässä mielessä taidemuodoista eniten unen kaltainen. Kuvakulmien valinnan kautta elokuvalla on valta sijoittaa katsojansa millaiseen tilaan tahansa, meidän fyysisesti istuessa edelleen elokuvateatterissa. Editoinnin kautta elokuva voi sekä tiivistää tai venyttää aikaa, välittämättä siitä, kuinka kauan tapahtumat todellisuudessa kestävät. Elokuvan subjektiivisuudella tarkoitetaan sen mahdollisuutta välittää tietoa siitä, kuinka hahmo kokee häntä ympäröivän todellisuuden. Sen sijaan että tarkkailisimme elokuvan tapahtumia neutraaleina sivustakatsojina, näemme ne hahmon silmin sekä hänen tunteidensa ja ideoidensa värittäminä.
Subjektiivisuus on siis väline, jolla pääsemme hahmon mielen sisään. Elokuvateoreetikko, kirjailija Robert T. Eberweinin mukaan rakastamme elokuvaa, koska tunnemme ykseyttä valkokankaalla tapahtuvan kanssa. Samalla tavoin tunnemme olevamme yhtä uniemme kanssa ja vastasyntyneinä tunsimme olevamme yhtä maailman kanssa. Tunne ykseydestä kasvaa sitä vahvemmaksi mitä subjektiivisempaa kerrontaa elokuva käyttää. Kokemus saavuttaa huippunsa katsellessamme päähenkilön unta: unen todellisuus ei voi olla jaettu kenenkään kanssa, mutta elokuva integroi katsojan täysin hahmon mielen sisälle.
Elokuvan synty sijoittui ajallisesti hyvin lähelle psykologian suosion kasvua erinäisenä tieteenalanaan. Kun Lumièren veljekset järjestivät maailman ensimmäisen elokuvanäytöksen 1895, alkoi Sigmund Freud lähes samanaikaisesti kirjoittaa kuuluisaa teostaan Unien tulkinta. Kirja korosti unen roolia viestintuojana tiedostamattomasta, mikä inspiroi myös elokuvantekijöitä. Alfred Hitchcockin Noidutussa (Spellbound, 1940) miespääosan traumaa ja siihen liittyvää murhamysteeriä ratkotaan psykoanalyysin keinoin. Unet ovat avainasemassa rikoksen ratkaisemiseen. Elokuvan historiaan ikonisina jääneet varsinaiset unikohtaukset ovat Hitchcockin ja Salvador Dalín yhteistyön tulosta. Ne ovat tyylillisesti hyvä esimerkki siitä, miten unia usein kuvataan elokuvissa. Ne ovat täynnä surrealistisia elementtejä, joilla on kuitenkin vahva symbolistinen merkitys, ja jotka aiheuttavat katsojassa intensiivisiä tunteita kuten irrallisuutta, ahdistusta ja vieraantuneisuutta. Ne on helppo tunnistaa uniksi, etenkin kun näemme nukkuvat kasvot ennen kohtauksia.
Toisissa elokuvissa uni ei paljasta itseään yhtä helposti. Esimerkiksi David Lynchin elokuvat voidaan tulkita kokonaan tai osittain uniksi; katsojat saattavat olla eri mieltä siitä, mikä kaikki oli unta. Kriitikot ja katsojat lukevat elokuvia kuten Mulholland Drive (2001) tai Lost Highway (1997) usein päähenkilöiden seksuaalisina fantasioina tai juuri ennen kuolemaa koettuina huuruisina trippeinä. Elokuvissa voi olla monia todellisuuden tasoja, ja samoille elokuville voidaan esittää myös laajempia päällekkäisiä luentoja: Arthur Schnitzelin Traumnovelle -pienoisromaaniin perustuvat Stanley Kubrickin Eyes Wide Shut (1999) on paitsi tarina seksuaalisten fantasioiden kieltämisestä parisuhteessa, myös jakautuneesta yhteiskunnasta, jossa suurin osa ihmisistä nukkuu tietämättömänä siitä, kuka heitä pitää hallussaan ja mitä heidän ympärillään tapahtuu.
