Teksti: Enni Levanen
Kuva: Late Mäntylän kotialbumi
Late Mäntylä on Helsingin yliopiston yliopistopappi sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pappi. Hänet tunnetaan myös somepappina, joka tekee vaikuttamistyötä @latemantyla-Instagram-tilinsä kautta. Hän nousi julkisuuteen vuonna 2009 ensimmäisenä julkisesti homoseksuaalisena pappina tultuaan kaapista Ylen Inhimillinen tekijä -ohjelmassa. Hänestä kertova Parta-dokumentti esitettiin alkuvuodesta Helsingin DocPoint-elokuvafestivaaleilla osana Poliittinen keho -kokonaisuutta. Dokumentti tulee myöhemmin nähtäväksi myös Ylelle.
Kuka luulet olevasi, Late Mäntylä?
Mä luulen olevani todella queer, todella outo ja kummallinen, enkä ainoastaan sukupuolen ja seksuaalisen moninaisuuden osa-alueilla, vaan koska mä olen sen lisäksi Jeesuksen seuraaja. Mä oon kaikissa mun viiteryhmissä aika queer.
Mitä työhösi Helsingin yliopiston pappina kuuluu?
Aina jos mä vastaan yhdellä sanalla, mä vastaan, että mun työtä on rakastaa. Laajemmin sanottuna tehdä kaikkea sitä, mikä edistää yliopistolaisten hyvinvointia. Yksittäisen yliopistolaisen on hyvä tietää esimerkiksi se, että jos joku haluaa tulla juttelemaan, niin käydään täysin luottamuksellisia keskusteluja, mitä kirkon piirissä kutsutaan sielunhoidoksi.
Kuka on esikuvasi ja miksi?
Jotenkin niin kornia, mutta ei mulla oo muuta kuin Jeesus. Mä sanon Jeesuksen sen takia, että Jeesus näytti sen tien, jota pitää kulkea. Ei se ole tie, jossa olisi itsellä aina kauhean hyvä olla. Olennaista ei ole se, mitä mä saan, vaan se, että mulla on tietty missio, jota mä suoritan, vaikka ihmiset ei tykkäisi.
Toimit myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pappina, ja olet kritisoinut ankarasti esimerkiksi kirkon vihkimiskäytäntöjä. Millä keinoilla kirkko voisi nykyajassa muuttua tasa-arvoisemmaksi?
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on hirveän normien mukainen ja sovinnainen. Mun mielestä se ei ole sellainen kuin Jeesus oli. Samaan aikaan siellä on hirveästi työntekijöitä ja jäseniä, jotka ovat todella vilpittömiä ja upeita ja täydestä sydämestä oikealla asialla. Mutta rakenteissaan kirkko on hyvin säilyttämiseen pyrkivä ja vahvasti naimisissa kapitalistisen systeemin kanssa, jota en näe yhtään yhteensopivaksi Jeesuksen asian kanssa. Meillä on tosi hyvä oppi, mutta siinä näkyy se patriarkaalisuuden perintö, jossa etuoikeutetut miehet ovat ensisijaisesti päässeet määrittelemään, mitä Raamattuun on kirjattu.
Olet kertonut kasvaneesi nuorena konservatiiviseen kristillisyyteen, joka tuomitsi monenlaisia asioita homoseksuaalisuudesta esiaviolliseen seksiin. Mikä ajattelutavassasi tai raamatuntulkinnassasi muuttui?
Sain armoontulemiskokemuksen 21–22-vuotiaana, ja sen myötä vähän kaikki alkoi mullistua. Totta kai siihen vaikutti myös se, että opiskelin teologisessa ja siellä opin tieteellisestä raamatuntulkinnasta eli eksegetiikasta. Aloin ymmärtää, että se, mitä mulle on opetettu, ei välttämättä ole ainoa totuus. Mä pyrin nykyään lukemaan Raamattua hyvin queer-henkisesti ja hakemaan niitä tulkintoja, jotka poikkeavat valtavirrasta. Ehkä se vahvin oivallus ylipäänsä oli, että kaikki tulkitsevat Raamattua. Mä luulin nuorena, että mä vaan luen, mitä siellä sanotaan. Ei se ole niin.
Teet työtä, jossa joudut usein kritiikin kohteeksi ja todistelemaan omaa toimintaasi. Mistä saat voimaa silti jatkaa?
Mulla on selvä kutsumus. Se ohjaa mua koko ajan. Tsekkaan, onko tää sitä, mihin Jumala mua kutsuu vai ei. Muulla ei oikeastaan ole väliä. Mä oon joutunut myöskin ennen kaikkea monien muiden kristittyjen – mitähän sanaa sitä käyttäisi – vihaamaksi. Moni kokee mut vastenmieliseksi ja ajattelee, että mä teen nimenomaan pahaa kirkossa ja hajotan sitä. Se mikä mua todella auttaa on, että mä koen, että Pyhä Henki on mun kanssa. Tää on jotenkin tosi hurskasta puhetta, mutta se on mulle se voima. Jeesus lupasi seuraajilleen vainoja, ei menestystä, mainetta, kunniaa tai rahaa, vaan vainoja.
Kristinusko ei liberaaleissa opiskelijapiireissä aina ole erityisen hyvässä maineessa. Mikä avuksi?
Mä en ihmettele, että se ei ole hyvässä maineessa, koska kristinuskoa on käytetty niin paljon pahaan. Ihmiset on ymmärtämättömyydessään käynyt väkivaltaisestikin käsiksi toisten elämään ja pyhään tarinaan. Mä ajattelen, että jokaisen tarina on pyhä, ja siihen väkivaltaisesti kajoaminen on pyhäinhäväistys. Meidän pitää mennä syvemmälle siihen, mitä kristinusko oikeasti on.
Mä kohtaan paljon myös niitä opiskelijoita, jotka sanovat, etteivät uskalla omissa porukoissaan kertoa uskovansa Jumalaan, koska siellä jotenkin dissataan ja halveksitaan sitä. Mä toivoisin, että ihmisillä olisi joka suuntaan avoin katse, eikä oleteta heti, että jos ihminen sanoo olevansa kristitty, tai muslimi tai ateisti tai mitä vaan, että se on jonkinlainen. Pitäisi muistaa, ettei yksilö ole yhtä kuin se instituutio, jonka suojissa voidaan tehdä myös pahaa.
Mainitsitkin, että tietyissä piireissä saattaa olla vaikeaa tunnustautua kristityksi tai mihin vaan uskovaksi. Viime aikoina onkin nähty erilaisten kristittyjen kirjoituksia, joissa halutaan purkaa ennakkoluuloja nykykristillisyyteen liittyen. Mikä on mielestäsi tärkein myytti, joka sinusta pappina pitäisi murtaa?
Mä jotenkin koen, että silloin kun mulla on tää meikattu parta, niin se myytti jo murtuu. Mä toivon sitä ihan samaa sekä mulle että kaikille muille: ei lokeroida omaan mielen kehikkoon ketään ihmistä sen perusteella, että se sanoo yhden määreen itsestään. Se johtuu tästä kirkosta, että ihmisten pitää kertoa lehdessä, että uskon Jumalaan, vaikka tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on mulle tärkeetä. Mulle nää asiat on niin tärkeitä juuri Jeesuksen tekojen takia.
Mitä sanoisit ihmiselle, joka haluaisi tutustua kristinuskoon, muttei koe itseään hyväksytyksi kirkon sisällä?
No ainakin, että ala seurata mua Instassa @latemantyla ja jutellaan siellä, mistä voisi löytyä yhteisö. Kyllä mä ajattelen, että ihmisen on kaikkein tärkeintä olla turvassa, ja ikävä kyllä se ei monessa paikassa toteudu. Mä suren sitä, että niin monet ovet on suljettu sen takia, että kristinusko ja Jeesuksen asia on niin monessa suhteessa vääristelty. Mä haluan olla näyttämässä, että se voi olla jotakin muutakin kuin sellaista setien kristinuskoa.
”Kun kapitalismista tulee uskonto, jälki on rumaa”, olet sanonut silloisen ministeri Junnilan luottamusäänestykseen liittyen. Oletko sitä mieltä, että kapitalismi ei sovi yhteen kristinuskon kanssa?
Olen ihan ehdottomasti sitä mieltä. Ei Raamatussa mitään enempää kritisoida kun rikkautta, joka on toisten kustannuksella hankittua. Jeesus tuotti toistuvasti pettymyksiä rikkaille ihmisille, kun se sanoi, että luovu sun omaisuudesta ja anna se köyhille. Ei ne siihen pystyneet. Mä ajattelen, että kristinusko alkoi vääristyä jo, kun siitä tuli Roomassa valtionuskonto.
Ihminen haluaa olla niin kuin Jumala ja hallita muita, mutta ei se ole ihmisen paikka. Ihmisen pitäisi olla välittämässä Jumalan rakkautta muille. Ja sitten tulee aina se kysymys, että mitä sitten kapitalismin tilalle. Mä sanon että vallankumous.
Seuraava kysymys olisikin ollut, mikä olisi kristillinen tapa järjestää yhteiskunta. Tarvitaan siis kunnon muutos?
Niin siis vallankumous. Liian monella on fokus itsessään, ja mä ymmärrän sen oikein hyvin, jos on tosi osaton, mutta meillä on tosi paljon etuoikeutettuja ihmisiä. Kristillinen kysymys on, missä sun turva on. Ja kristinuskon vastaus on, että sen turvan pitäisi olla Jumalassa. Ja jos sun turva on Jumalassa, sen ei pitäisi olla rahassa.
Olet tunnettu somessa pappina ja teet ylipäätään paljon vaikuttamistyötä. Onko nykyaikaa, että turvallinen tila saadaan kirkkoon somessa tapahtuvan vaikuttamistyön kautta?
Totta kai se on nykyaikaa. Some on mahdollisimman turvallinen paikka jollekin kirkon piiriin kuulumattomalle vähän tutustua. Siinä ei ole tavallaan niitä kynnyksiä, eikä altista heti itseään jollekin sellaiselle, joka voi tuntua liian pelottavalta. Ei me voida edellyttää ihmiseltä semmosta rohkeutta, eikä se ole aina järkevääkään. Jeesus meni ihmisten arkeen, ja sitähän meidänkin pitää tehdä. Me yliopistopapit tullaan tänne teidän elämään mukaan yliopiston arjessa, ja some on vähän niin kuin sama asia.
Koetko, että ihmiset voivat saada hengelliset tarpeensa täytetyksi ilman kirkollisia instituutioita, esimerkiksi somevaikuttamisen ja somehengellisyyden kautta?
Ehdottomasti. En mä näe, että kristinusko on jotenkin rakennuksiin tai virallisiin puitteisiin sidottu. Ja moni sanoo, että tää on hänen seurakuntansa. Ja se on mullekin sitä. Jumala on ihan kaikkialla, ei se ole vain joissain tietynlaisissa rituaaleissa läsnä.
Mitä seuraavaksi, Late Mäntylä?
Mä olen omassa kirkossani joutunut tosi oppositioasemaan. On hämmentävää, että mä saan paljon enemmän arvostusta kirkon ulkopuolelta kuin kirkon sisältä. Mä en ajattele, että tässä elämässä oltaisiin arvostusta hamuamassa, mutta niin kun mä sanoin, ihmisen on tärkeää olla turvassa. Mä en oikein tiedä vielä, mihin mun tieni on viemässä. Mutta sen mä tiedän, että mä en poistu tältä tieltäni. Vaikka mua on yritetty vaientaa, mä jatkan sen puhumista ja tekemistä, minkä mä koen oikeaksi ja mihin Jumala mua kutsuu. Mutta mun täytyy saada tehdä se riittävän turvassa, jotta mä itse pysyn kasassa.
Mä haluan seuraavaksi elämään myös lisää kepeyttä. ADHD-ihmisenä mulla on tosi paljon kaikkia toiveita ja kuvitelmia, mutta haluaisin saada aikaiseksi tehdä stand uppia, jota mä olen joskus aloittanut. Haluaisin tehdä feminististä, queer-teologista stand uppia.
