Teksti: Enni Levanen

Kuva: Heli Blåfield

Syyskuinen aamu Hakaniementorilla on sumuinen. Torikojun myyjä istuu pipo päässä marjalaatikoiden takana, ja aamukahville suuntaavat vakioasiakkaat ovat jo liikkeellä.

Kahvia ja puuroa saa myös Kahvisiskojen katokselta, jossa ollaan tiistaisena syyskuun päivänä käynnistämässä uuden median joukkorahoitusta. Uusi juttu -nimellä kulkeva mediastartup on kertonut tavoittelevansa joukkorahoituksella viittätuhatta ennakkotilaajaa, jotta säännöllinen journalismin julkaiseminen voi alkaa vuoden 2025 alussa. Hakaniemessä paikan päälle saapuneille on tarjolla tarroja ja perustajajäseniksi ilmoittautuneille diplomeja. Kamerat ja mikrofonit joutuvat töihin, kun sosiaaliseen mediaan kuvataan materiaalia. Myös Groteskin toimittaja päätyy kuvaan tunnelman seuraamisen lomassa.

Pohjatyötä on tehty antaumuksella. Uuden Jutun perustajajäsenet ovat julkaisseet podcastia toukokuun lopusta alkaen ja ajaneet ympäri itäistä Suomea kysymässä ihmisiltä, mitä he medialta kaipaavat. Instagram- ja TikTok-tilien lyhyet videot ovat tarjonneet tunnelmapaloja matkan varrelta. On tehty markkinatutkimusta, lähetetty uutiskirjeitä ja vetäydytty suunnittelemaan tulevaisuutta Berliiniin.

Startupin ydinideaa avataan esimerkiksi Uuden Jutun nettisivuilla. Perustajat haluavat luoda median, jossa ei ole mainoksia tai klikkiotsikoita ja joka syventyy uutisaiheisiin. “Ymmärrystä, ei yksinkertaistuksia”, kerrotaan Uuden Jutun nettisivujen periaatteita listaavassa osiossa. Tällä hetkellä palkattuja työntekijöitä on viisi, ja he ovat samalla startupin viisi ensimmäistä perustajajäsentä.

Lopulta 5000 perustajajäsenen tavoite menee rikki joukkorahoituksen neljäntenä päivänä. Entinen pääministeri Sanna Marin kertoo Instagramin tarinat-osiossa liittyneensä jäseneksi. Myös esimerkiksi valtiovarainministeri Riikka Purra, Keskustan entinen puheenjohtaja Annika Saarikko ja toimittaja Ina Mikkola kertovat sosiaalisessa mediassa tehneensä ennakkotilauksen.

Kokonaan kritiikittä ei Uuden Jutun kampanjakaan silti päässyt alkamaan. Esimerkiksi freelance- ja kustannustoimittaja sekä kääntäjä Tuukka Tuomasjukka kritisoi Instagram-tarinassaan Uuden Jutun kampanjaa populistiseksi ja muistutti, että Suomessa tehdään koko ajan hyvää journalismia, joka ei saa osakseen suurta julkisuutta.

Uuden Jutun perustajajäsen numero 2 esittelee Reino-tossut jalassaan uuden median toimitiloja kulttuuriväen suosimalla Vallilan teollisuusalueella. Kierreportaat johtavat rakennuksen toiseen kerrokseen, jossa työskentelee useita kulttuurialan toimijoita. Käytössä on yhteiset keittiö- ja oleskelutilat, joiden sisustus henkii luovan yhteisön tuntua. Ikkunan alla on rokokoo-henkinen vihreä tuoli, ja seinälle on raapustettu kirjoituksia. Tulijoille on tarjolla villasukkia kylmien lattioiden varalle, ja lämmintä kahvia on valmiina pannussa.

Perustajajäsen 2 on Jussi Sippola, entinen Helsingin Sanomien toimittaja, tuottaja ja Tukholman-kirjeenvaihtaja. Tukholmassa asuessaan hän kertoo päässeensä tarkastelemaan suomalaista mediakenttää uutisten kuluttajien perspektiivistä ja huomanneensa sen ongelmat. Mainosrahoitteiset yhtiöt ovat ajautuneet klikkiotsikkokilpailuun, jossa uutisoitavien aiheiden konteksti tuntuu häviävän. Tuloksena on infoähky ja vaikeus löytää uutisvirrasta merkitykselliset uutiset.

Ratkaisua ongelmiin Sippola lähti etsimään mediastartupista nimeltä Uusi Juttu.

Kaikki alkoi tanskalaisesta mediayhtiö Zetlandista, joka on onnistunut tekemään läpimurron oman maansa mediakentässä. Zetlandin perusti vuonna 2012 neljä tanskalaista journalistia, jotka olivat turhautuneet suurten mediatalojen toimintalogiikkaan. Yritys keskittyy omalla teknologia-alustallaan päivittäin muutamaan uutisaiheeseen, joita käsitellään syvällisemmin niin teksti- kuin äänimuodossa.

Omalla mediateknologiallaan kasvanut Zetland päätti laajentaa toimintaansa Suomen markkinoille. Ensimmäinen palkattu työntekijä, perustajajäsen numero 1, oli entinen Ylioppilaslehden päätoimittaja ja Ellun Kanojen liiketoimintajohtaja Antti Pikkanen. Hän alkoi koota ympärilleen uuden median perustamisesta kiinnostunutta tiimiä. Sippolan jälkeen palkattiin Ylen ajankohtaisohjelmista tuttu journalistiikan dosentti Olli Seuri sekä kansalaisjärjestöjen viestinnässä ja markkinoinnissa viime vuodet työskennellyt Tuuli Hongisto. Myöhemmin ydintiimiin liittyi vielä perustajajäsen numero 5, Ylioppilaslehdessä ja Helsingin Sanomissa työskennellyt Sonia Zaki.

Uuden Jutun perusidea on sama kuin yrityksen pääomistaja Zetlandilla. Päivittäin julkaistaan uutiskooste ja pari taustoittavaa juttua, jotka ovat kuunneltavissa myös ääniversiona. Lisäksi Uusi Juttu aikoo tuottaa päivittäistä podcastia, jossa ajankohtaisiin teemoihin pureudutaan syvemmin.

Zetland ei ole Uudelle Jutulle kuitenkaan pelkästään rahoittaja.

— Zetland on meidän kumppani. Otamme paljon oppia heiltä, ja he tukevat meitä myös teknologian kanssa. Jaamme saman näkemyksen journalismista, mutta meillä on autonomia journalistisiin päätöksiin.

Viime aikoina suomenkieliselle mediakentälle on ollut harvakseltaan tulijoita. Kaduilla myytävä aikakauslehti Iso Numero on perustettu vuonna 2011, ja hitaan journalismin Long Play vuonna 2013. Vuonna 2019 perustettiin somejournalismia nuorille tuottava Rare. Yksi näkyvimpiä journalististen projektien rahoittajia Suomessa on Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-innovaatiokilpailu, josta myös Long Play ja Rare ovat saaneet rahoitusta.

Jussi Sippola toivottaakin uudet journalistiset mediat tervetulleiksi startup-maailmaan. Hän muistuttaa, että journalismilla on tärkeä arvo demokratialle ja yhteiskunnalle. Uutta tietoa tuottavaa ja läpinäkyvää mediaa tarvitaan vapailla markkinoilla. Hän kuitenkin myöntää, että mediatalojen kilpailu voi johtaa myös sisältöjen samankaltaistumiseen ja päivittäisten uutisskuuppien kuplassa kilvoitteluun.

Suomalaisen median keskittyminen on esimerkiksi EU-rahoitteisen Media Pluralism Monitor -tutkimuksen mukaan suurin uhka maan median moninaisuudelle. Keskisuomalainen omistaa kolmasosan suomalaisista sanomalehdistä. Neljä suurinta mediayhtiötä hallitsevat toimialan nettomyyntiä yli 70-prosenttisesti.

Suuret konsernit ovat ostaneet yhä useampia maakuntien paikallislehtiä. Mediajätit ovat puolustautuneet sanomalla, että moni paikallismedia olisi kaatunut ilman yrityskauppoja. Toisaalta keskittyminen on johtanut sisältöjen yksipuolistumiseen ja uutistarjonnan kaventumiseen. 

— Pitäisin hyvänä, että mediakentälle tulee toimijoita, jotka katsovat markkinaa eri kulmasta, Sippola kertoo.

Media kohtaa jatkuvasti kritiikkiä siitä, ettei se palvele kaikkia kuluttajiaan tasapuolisesti. Varsinkin perussuomalaiset ovat luoneet mediasta viholliskuvaa vihervasemmistolaisten arvojen ajajana. Toisaalta on puhuttu myös median keskiluokkaisuudesta, joka näkyy uutisoitavien aiheiden valikoimassa. 

Sippola allekirjoittaa ajatuksen katvealueista, joihin media ei ole yltänyt. Hänen mielestään ne kuitenkin käsittävät muutakin kuin poliittisen asemoitumisen. Esimerkiksi nuoret eivät ole löytäneet tietään tarpeeksi hyvin perinteisten ja journalististen uutislähteiden pariin. Myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevien ääni jää mediassa usein kuulumattomiin. Tästä Uuden Jutun perustajat ovat puhuneet myös podcastissaan: esimerkiksi Itä-Suomesta uutisoidaan usein ongelmalähtöisesti, eivätkä paikallisten näkökulmat pääse näkyviin.

Tärkeä osa Uuden Jutun konseptia on sovellus, jolla tulee olemaan paikka ihmisten päivittäisessä elämässä, Sippola kuvaa. Sovelluksen teknologia tulee valmiina Zetlandilta, ja se muokataan Suomen mediakenttään sopivaksi. Hyvä käyttäjäkokemus saa Sippolan mukaan ihmiset maksamaan tuotteesta. 

— Journalismilla on luotava arvoa ihmiselle joka päivä. Uskon, että journalismi tulee olemaan relevanttia ihmisten elämässä aina.

Mitään tuotetta ei vielä ole kuitenkaan olemassa. Tällä hetkellä noin 7000 ihmistä on liittynyt jäseneksi mediaan, joka ei ole julkaissut yhtäkään juttua ja jolla ei vielä ole omaa sovellusta. Onko alkumetrien hurmoksesta säilymään pidemmän päälle?

Sippola kertoo, että tässä vaiheessa Uusi Juttu keskittyy levittämään sanaa uudesta mediasta mahdollisimman laajalle. Somella on tähän mennessä ollut suuri rooli, kun jäsenet ovat jakaneet kuvia jäsennumeroistaan Instagramissa. Tarkoitus on, että perustajajäsenistä muodostuisi yhteisö, joka on vuorovaikutuksessa journalistien kanssa. Jäsenet otetaan mukaan esimerkiksi ideoimaan Uuden Jutun mahdollista nimenvaihtoa, Sippola kertoo. Vuodenvaihteesta lähtien myös journalistisen sisällön on tarkoitus puhua puolestaan.

— Me halutaan olla merkittävä toimija Suomessa, ja se vaatii sitä, että meillä on merkittävä yleisö.

Joukkorahoituskampanjaan osallistujat ovat Uuden Jutun kielenkäytössä nimenomaan jäseniä, eivät tilaajia. Sippola kertoo, että ihmisläheisyys on tärkeä osa uuden median toimintaa. Jäsenet ovat saaneet kesän ja syksyn aikana kertoa mielipiteensä journalismin kipukohdista ja omista toiveistaan. Kun journalismia aletaan kirjoittamaan, Uuden Jutun jäsenten kanssa käydään dialogia siitä, millaisia aiheita mediaan olisi tärkeä nostaa.

Uusi Juttu onkin luvannut, että se keskittyy muutaman päivittäisen jutun avulla taustoittamaan sitä, mikä on oikeasti tärkeää. Vastuu seuloa laajasta uutisvirrasta aiheet, joiden ajatellaan olevan tärkeimpiä, on iso. Sen myöntää myös Sippola. Monia päivittäisessä uutisvirrassa soljuvia aiheita pitää sivuuttaa.

— Laajempi uutisvirta on ehdottomasti todella tärkeää. Mutta me näemme, että sillä on myös erittäin suuri arvo, että joku seuloo uutisvirtaa. Meidän näkökulma on syvempään ja kontekstoivampaan tarkasteluun pyrkivä, vaikka nopealla uutistyöllä on myös arvo. 

Toisin sanoen tarkoitus ei ole kilpailla samassa sarjassa päivittäisiä uutisia seuraavien medioiden kanssa. Sippolan mukaan Uusi Juttu erottuu myös muista hitaamman journalismin medioista, kuten Long Playsta ja Suomen Kuvalehdestä siinä, että se julkaisee päivittäin uusia juttuja – omanlaisellaan äänellä, jossa journalistikin saa tuoda omaa persoonaansa esille. 

Journalismin kuluttajan päätettävissä on, riittääkö Uusi Juttu pitämään ajan tasalla maailman tapahtumista.

— Jos joku ei tunne saavansa arvoa tämänhetkisestä mediankulutustavasta, meidän media voi olla ainoa päivittäisseurannan kanava. Moni tulee varmasti käyttämään tätä muiden uutispalvelujen rinnalla.

Median rikkinäisyys on teema, joka on toistunut Uuden Jutun kampanjoinnissa. Suomalaisen mediakentän historiaan mahtuu Sippolan mukaan kuitenkin monenlaisia kultakausia. 1900-luvun vaihteessa perustettiin paljon oman aikansa startupeja, joista osa on säilynyt vahvoina instituutioina tähän päivään asti. 1980-luvulla esimerkiksi Helsingin Sanomiin puolestaan virtasi valtavia summia mainosrahaa. Toisaalta nykypäivä on antanut yhä useammalle mahdollisuuden tehdä journalismia verkossa ja sosiaalisessa mediassa.

— Ei journalismi varmaan koskaan ole ollut ehjää. Se on aina käymistilassa ja muutoksessa.