Teksti: Tuulianna Salmela 

”Laita viestiä, kun pääset kotiin.” 

Monelle meistä tämä pyyntö on rutinoitunut osaksi yöhön venyneitä illanviettoja – etenkin naisilla. Siitä on tullut tavallinen osa sitä vaihetta, kun kaveriporukka hauskan illanvieton päätteeksi hajoaa pimeään yöhön. Eikö ole täysin itsestään selvää varmistaa, että kaveri pääsee turvallisesti kotiin yön pimeinä tunteina?  

Kyllä, tuon pyynnön voi nähdä vain viattomana, tavallisena ja hyväntahtoisena tapana. Mutta samalla sen itsestäänselvyyden verhon taakse kätkeytyy taustalla oleva, ääneen lausumaton pimeämpi puoli.  

Se on ajatus, että naisena yöllinen kotimatka yksin on jotain pelottavaa. Se on ajatus, joka on taustalla silloin kun miettii, kuinka lyhyen mekon uskaltaa laittaa illanviettoihin, uskaltaako ottaa vastaan tuntemattoman tarjoaman drinkin ja valitseeko kotimatkalla pimeän puiston läpi kulkevan oikotien sijaan pidemmän, valaistun ja vilkkaamman reitin. Se on ajatus, joka pikkuhiljaa ja salakavalasti iskostetaan pikkutyttöjen päähän samalla, kun lapsille kehotetaan olemaan pelkäämättä pimeää. Se on ajatus, joka yhteiskunnan silmissä on yhtä aikaa sekä tuomittu että vaiettu, näkyvillä mutta piilossa. Se on ajatus, jonka ytimessä on naisiin kohdistuvan väkivalta ja sen uhka.  

Naisiin kohdistuva väkivalta nousi otsikoihin marraskuun alussa, kun Naisjärjestöt yhteistyössä eli Nytkis ry julkaisi syksyllä 2024 toteuttamansa, miesten asenteita naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan kartoittaneen tutkimuksen tulokset. Nytkis ry:n mukaan kyselytutkimukseen vastasi yli tuhat Suomessa asuvaa miestä. Nytkis ry itse kuvasi tuloksia hälyttäviksi, etenkin nuorten miesten osalta.  

Tutkimus ja sen tulokset alkoivat julkaisunsa jälkeen levitä kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa. Ne noteerattiin myös valtamediassa, kun esimerkiksi Yle ja Helsingin Sanomat uutisoivat tuloksista. Monet vaikuttajat ja poliitikot nousivat kommentoimaan aihetta somessa, mukaan lukien pääministeri Petteri Orpo, joka omalla Instagram-tilillään kirjoitti naisiin kohdistuvasta väkivallasta suomalaisen yhteiskunnan häpeäpilkkuna. Julkista keskustelua tuloksista tuntui hallitsevan kollektiivinen järkytyksen, pettymyksen ja epäuskon ilmapiiri. Eikä tämä ole ihme, sillä tutkimuksen tulokset toden totta maalaavat todella kylmäävää kuvaa suomalaisten miesten suhtautumisesta naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. 

Tutkimuksen yksi eniten keskustelua aiheuttaneista tuloksista oli se, että joka neljäs alle 35-vuotias mies Suomessa uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Kaikista miehistä näin ajattelee joka viides. Nytkis ry:n mukaan tutkimus osoittaa, että valtaosa miehistä tunnistaa kyllä vastuunsa naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta. Samalla tulokset antavat osoittavat, että huolestuttavan suuri osa miehistä suhtautuu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sallivasti. Somessa tämä kiteytettiin osuvasti lausahdukseen ”Ei kaikki miehet, mutta liian moni”.  

Vaikka edellä mainittu tulos on järkyttävä, se ei valitettavasti ole täysin yllättävä. Se tuo näkyväksi narratiivin, joka on usein läsnä esimerkiksi silloin, kun puhutaan naisten seksuaalisesta häirinnästä. Keskusteltaessa esimerkiksi siitä, miten seksuaalista häirintää voitaisiin ehkäistä, on huomio kiinnittynyt julkisessa keskustelussa usein tekijän sijasta uhriin. Sen sijaan, että pyrittäisiin löytämään keinoja, joilla voitaisiin estää tekijää toteuttamasta seksuaalista häirintää tai väkivaltaisia impulsseja, on usein keskitytty siihen, miten potentiaalinen uhri – usein nainen – olisi voinut tai voisi estää joutumasta niiden kohteeksi.  

Tämä ajatusmaailma näkyi myös Nytkis ry:n Instagramissaan jakamissa kyselytutkimuksen avovastauksista. Kysyttäessä kenellä on vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta, eräs 65-vuotias mies vastasi seuraavasti: ”Naisilla itsellään, ei pidä hillua puolialasti. Eikä vetää perskännejä ja lähteä yksin liikenteeseen.”  

Vastaus kiteyttää täydellisesti ajatusmaailman, jossa naisen velvollisuus on rajoittaa esimerkiksi pukeutumistaan tai käyttäytymistään, jottei tulisi vahingossa antaneeksi ”lupaa” kajota häneen jollain tavalla. Samalla se antaa ymmärtää, ettei tekijä itse pysty kontrolloimaan väkivaltaisia impulssejaan – tai ettei hänen tarvitse, sillä syy löytyy aina lopulta naisesta ja hänen käytöksestään.  

Nytkis ry:n tutkimus on saanut osakseen myös kritiikkiä. Kritiikin kohteena on ollut etenkin tutkimuksen väittämän ”Naiset voivat ansaita heihin kohdistuvan väkivallan esimerkiksi tietynlaisella pukeutumisella, käytöksellä tai ulkonäöllä” kysymyksenasettelu. Kritisoijat ovat nostaneet esille sanan ”käytös” monitulkintaisuuden ja sen, kuinka sanan voidaan tulkita tarkoittavan myös naisen väkivaltaista tai uhkaavaa käytöstä, jolloin väkivalta itsepuolustuksena voidaan nähdä tietyissä rajoissa olevan sallittua. Kriitikoiden mielestä mahdollisuus tulkita käytös-sanaa monella tavalla on siten voinut vääristää tuloksia. Kritiikkiä on esitetty myös sille, että tulosten uutisoinnissa on keskitytty edellä esitetyn kaltaisiin mutkikkaisiin lukuihin sen sijaan, että esille olisi tuotu esimerkiksi se, kuinka 90 % miehistä tuomitsee lähtökohtaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan. 

Vaikka tutkimustuloksista on luettavissa myös positiivisia lukuja, ei se silti poista naisiin kohdistuvan väkivallan ongelman todellisuutta. Nytkis ry:n tutkimus kun ei ole ainoa, joka on tuonut esille naisiin kohdistuvan väkivallan ongelman Suomessa. Eurooppalainen vertailututkimus on osoittanut Suomen olevan EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Naisten linjan mukaan joka kolmas nainen Suomessa on kokenut parisuhteessa fyysistä väkivaltaa, fyysisen väkivallan uhkaa tai seksuaaliväkivaltaa. Toukokuussa 2024 nuori mies raiskasi ja kuristi kuoliaaksi 15-vuotiaan tuntemattoman tytön Valkeakoskella. Vain pari kuukautta ennen murhaa sama mies oli kirjoittanut Ylilaudalle fantasioivansa naisen tappamisesta kuristamalla. Ylen mukaan tämän nuoren tytön lisäksi Pirkanmaalla kuoli lokakuun 2023 ja lokakuun 2024 välillä kuusi muuta naista väkivallan uhrina. Nytkis ry:n kysely saattaa kärsiä metodologisista ongelmista, mutta kuten edellä mainitut esimerkit – jotka ovat vain jäävuoren huippu – osoittavat, kyse on yhtä tutkimusta laajemmasta ongelmasta, joka ei yhden väitteen kysymyksenasettelua vaihtamalla katoa. 

Osa on kokenut tarpeelliseksi tuoda keskustelussa esille sen, kuinka väkivallan uhka ei kosketa ainoastaan naisia, vaan myös miehiä. Tämä on tärkeä huomio, sillä myös miesten kokema väkivalta on Suomessa ongelma. Tästä kertoo esimerkiksi Tilastokeskuksen Sukupuolittunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimus, jonka mukaan miehistä 46 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa, uhkailua tai seksuaaliväkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta on merkittävä ongelma sekä naisten että miesten keskuudessa. Miehiä ei myöskään helposti tunnisteta parisuhdeväkivallan uhreiksi, ja uhriksi joutumisen aiheuttama häpeä vaikeuttaa usein avun etsimistä. 

Väkivalta on ongelma, joka koskettaa kaikkia väestöryhmiä. Se, että naisiin kohdistuvan väkivallan ongelma tunnustetaan ja nostetaan esille ei tarkoita, että siitä yritettäisiin tehdä ainoastaan naiskysymys – päinvastoin. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja siihen suopeasti suhtautuvien asenteiden kitkeminen on tärkeää työtä naisten oikeuksien ja tasa-arvon edistämiseksi. Samalla se kytkeytyy kuitenkin laajempaan pyrkimykseen muuttaa yleisesti suhtautumista väkivaltaan. Se on työtä kohti yhteiskuntaa, joka näkee kaikenlaisen tarpeettoman väkivallan ongelmana. Ja se on työtä kohti yhteiskuntaa, jossa yöllä yksin taitettavaa kotimatkaa ei tarvitsi pelätä sukupuolta tai muuhun väestöryhmään kuulumista katsomatta.  

Eikö sellainen yhteiskunta olisi meille jokaiselle turvallisempi ja parempi paikka?