Teksti & kuvat: Ella Vähäniitty
Asuin syksyllä 2023 New Yorkissa kolme kuukautta, kun toimin harjoittelijana Suomen pysyvässä edustustossa YK:ssa rauhan ja turvallisuuden yksikössä. Vaikka kolme kuukautta missä tahansa suurkaupungissa on lyhyt aika, jäi elämästä maailman kuuluisimmassa kaupungissa käteen yhtä ja toista.
New Yorkissa varallisuuden merkitys arjen toimivuuden kannalta on käsin kosketeltavaa. Ensimmäinen ajatukseni kaupungin arjesta olikin, ettei se toimi. Tai ei ainakaan siten, kuin olen siihen kotona tottunut. Askareiden hoitamista täytyi aina erikseen suunnitella. Kunnolliseen ruokakauppaan piti mennä metrolla. Lenkille puistoon piti mennä metrolla. Pyykkejäkin pesemään olisi melkein voinut mennä metrolla. Mutta ulkomaille muuttaessa on kaiketi hyväksyttävä, että arjen ei ole tarkoitustaan pyöriä samalla tavoin kuin Suomessa.
Asuin harjoittelun kaksi ensimmäistä kuukautta Queensissa, Jackson Heightsin eläväisessä naapurustossa. Asunto sijaitsi ihan metroaseman vieressä, joten työmatkani toimistolle kesti noin 35 minuuttia. Se on todella hyvin New Yorkin mittakaavassa, sillä kyseessä on suurien välimatkojen kaupunki. Vuokrahuoneestani jaetussa asunnossa pulitin 1200 dollaria kuukaudessa. Auts. Harjoittelijan palkkani siis riitti hädin tuskin kattamaan asumiskustannukset, mikä tuntui härskiltä. Opin kuitenkin pian, että me suomalaiset olimme YK-harjoittelijoiden keskuudessa harvinaisuus: suurin osa eli kaupungissa täysin omakustanteisesti.
Viimeisen kuukauden olin käytännössä asunnoton. Varsin ahdistavan oloinen tilanne, mutta täysin normaalia New Yorkiin unelmiensa perässä tulleiden keskuudessa. Kaupungin vuokramarkkinat voivat näyttäytyä todella armottomina. Suureksi onnekseni sain toimia talovahtina avuliaiden kollegoideni luona heidän ollessaan matkoilla. Asian hyvät puolet? Säästin kuukauden vuokran ja pääsin aistimaan tunnelmaa Manhattanin Hell’s Kitchenissa, Brooklynin Greenpointissa ja Queensin Sunnysidessa.
Kukaan ei varoittanut ennakkoon, että YK:lla saa työskennellä maailmanpolitiikan polttopisteessä niin hyvässä kuin pahassakin. On mahdoton pukea sanoiksi tähän sitä kaikkea, mitä kävin läpi, kun Lähi-itään puhkesi sota lokakuussa. YK:n istuntosaleissa palestiinalaisten kärsimys porautui ihoni alle kerta toisensa jälkeen. Kun kaikki asiat maailmassa tuntuvat menevän pieleen, voi sekasorron keskellä löytää kuitenkin jotakin pientä lohtua. YK:lla toinen ihminen kohdataan lähtökohtaisesti ihmisenä, lämmöllä ja kunnioittaen (tämä ei välttämättä välity UN Web TV:n maailmasta), vaikka erimielisyyksiä olisi. Eräs kollegani totesikin minulle, että mikäli maailman makaaminen riippuisi YK:n omasta virkakunnasta ja maiden valtuuskunnista, voisimme huokaista helpotuksesta. Lohdullisia asioita työssä totisesti tarvitaan, jos aikomuksena ei ole menettää järjen viimeisiäkin hiveniä. Mikäli mielii kansainväliselle uralle, on epävarmuuden sietokyky kaiken a ja o.
New Yorkissa vaihtelua hektiselle arjelle saattoi löytää esimerkiksi joka tiistai YK:n päämajan pihalla pelattavasta katukoriksesta, jota ovat perinteisesti jo vuosia järjestäneet YK:n sihteeristössä työskentelevät ihmiset. Mukava tapa tutustua muihin, jos minulta kysytään. Vaihtoehtoisesti saattoi päätyä myös melkein joka perjantai Rosie Dunn’sissa pidettäviin kaikkien YK:n harjoittelijoiden yhteisille after workeille.
Harjoittelun lähestyessä loppuaan keskustelimme muiden suomalaisten harjoittelijoiden kanssa siitä, mitä kaipaamme eniten kotimaasta. Yleinen fiilis oli, että Suomessa ei harjoittelujakson tavoin tarvitse tuntea jatkuvaa fomoa. Huonoa omatuntoa ei siis tarvitse potea, jos valitsee ihmissuhteiden vaalimisen, museovierailujen ja ylihintaisen kaiken sijaan oman sohvan ja töllöttimen. Täysipäiväinen työ yhdistettynä täysipäiväiseen turistiuteen kun voi käydä pidemmän päälle hieman raskaaksi.
Vaikka ulkomaan harjoittelusta kuinka haaveilisi, mikään ei kai ikinä voi täysin valmistaa ulkomaille muuttamiseen. Varsinkin, jos kaupunki on Iso Omena. Muistelen silti vuodentakaista usein kaiholla. Voi, kun pääsisi uudestaan! Ja työpanoksestani maksettaisiin palkkaa, jolla olisi mahdollista elää!
