Teksti: Enni Levanen
Vielä lukiossa olin vakaasti sitä mieltä, etten koskaan aio juhlia, enkä varsinkaan nauttia siitä. Ajattelin, etten kuitenkaan sovi joukkoon, eikä aamuun asti valvomisessa ole mitään kadehdittavaa. Opiskeluaika on kuitenkin opettanut minulle, mitä kaikkea aamuvarhaiseen venyneet opiskelijajuhlat voivat antaa: tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin, pyristellä irti arjen velvollisuuksista ja huomata, että muutkin pitävät joskus taukoa epämääräisten teoreetikkojen horinoiden pänttäämisestä.
Harva asia on enemmän omiaan vahvistamaan uutta ystävyyttä kuin hampaiden harjaus yövaatteissa kello viideltä Silja Serenadella. Tunne siitä, että bileisiin saa aina tulla omana itsenään, holillisena tai holittomana, on ollut omiaan rakastuttamaan minut opiskelijaelämän juhlakulttuuriin. Siispä päätin jakaa kokemukseni opiskelijaelämästä raportoimalla yhden kansainvälisillä vesillä vietetyn juhlaillan tapahtumia puhelimeni muistiinpanoihin.
Noin klo 18.30 ensimmäiset ananaslonkerot sihahtavat auki Silja Serenaden viidennen kerroksen ikkunattomassa hytissä. Työnjako ennen buffetin alkua on sovittu tarkasti. Osa porukasta jää hyttiin valmistautumaan, osa lähtee tax-freehen. Kommunististen juomien käsite on lanseerattu ystävien kesken jo aikoja sitten, ja Tax Freestä tuleekin haalittua kaikenlaista kommunistista yhteiseen käyttöön: sipsejä, keksejä, nallekarkkeja ja tietysti pullo Ships Snapsia, jonka tuttu aromi lämmittää kurkkua hetkellisesti, kunnes halvan viinan kitkeryys saa silmät kirvelemään. Voosse voi alkaa.
Kello 22.08 Ships Snaps on ilmeisesti seilannut määränpäähänsä, koska puhelimesta löytyy muistiinpano: “Meidät häädetään policyn päätoimittajien hytistä :( :( :( :(”. Mikä lie ollut häädön syy. Tässä vaiheessa on kohdallaan huomauttaa, että Groteskin ja Policyn välillä ei tämän ikävän välikohtauksen jälkeen ole ollut kitkaa, vaan ainejärjestölehtien yhteistyö toimii esimerkillisesti.
Minuutti häädön jälkeen tutkivaa journalismia valmisteleviin muistiinpanoihin on merkitty kanssaopiskelijoiden näkemyksiä asiaan jos toiseenkin. Päätoimittajakumppani Viivin mielestä luontokato on paskaa. Nimettömänä pysyvä polvilainen antaa pyynnöstäni arvion Suomen vaalijärjestelmästä. Vastaus vilisee vieraskielisiä vaalitutkimuksen käsitteitä, joista en saa selvää edes lyhyen googlauksen jälkeen. Päädytään siis toteamaan, että nimetön polvilainen on ymmärtääkseni tyytyväinen maansa järjestelmään.
22.13 ihmettelen muistiinpanoissani, milloin menemme tanssimaan. Käytävällä eräs polvilainen tuohtuu kanssaopiskelijalleen, joka huomauttaa Etelä-Tapiolan lukion matalasta sisäänpääsykeskiarvosta.
23.58 olen päässyt tanssilattialle, tai kuten muistiinpanoissa ilmaistaan, “sambatanssit tässä promenaden baarissa”. Hittiputki on soinut hetki sitten, ja bilebändin soittama sambamusiikki innostaa tanssimaan sydämensä kyllyydestä. Tanssii tähtien kanssa -raati ei olisi vakuuttunut, mutta itse tunnen liikkeissäni elämänmakuisen innostuksen.
00.35 laivan ylimpien kerrosten lattialla istuu joukko punahaalarisia juhlijoita lepuuttamassa jalkojaan. Keskustelua käydään muun muassa perhebarometrista, Natosta ja ajopuuteoriasta. Muistiinpanoissani koitan muistella, oliko ajopuuteorian vastakohta koskivene. Asiaan ei tule selvyyttä, koska puheenaihe vaihtuu melkein samaa tahtia kuin New York -baarin välkkyvät valot.
Lattialla käydyn keskustelun jälkeen puhelimeni muistiinpanoissa on jonkin aikaa tyhjää, mutta muistini täydentää kertomusta. Syvällisten keskustelujen jälkeen harjoittelemme ystävien kanssa joogaamista ja kuperkeikkoja. Itse en vieläkään opi takaperinkuperkeikkaa, vaikka kanssaopiskelija yrittää neuvoa ja rohkaista. Nimettömäksi jäävä Groteskin päätoimittaja ihmettelee aamulla, miksi niska on niin kipeä.
2.00 muistiinpanoissani lukee: “Diskovalot maalaa maisemaa, johon ilmestyy uusia tanssijoita. Muumikraka heiluu musiikin mukana”. Skål opiskelijaelämälle!
Seuraavana aamuna osallistun mieli ja keho virkeänä etäluennolle hytin vessasta. Onneksi kameraa ei tarvitse avata. Illalla voossejuhlinnan hektinen oravanpyörä alkaa alusta. Fuksit jaksaa, ja myös vähän vanhemmatkin. Lähtöpäivän aamuna hytin pöydältä löytyy oliivipurkista valunutta nestettä (purkissa hetken uinut peruna on päätynyt tuntemattomille teille), epäilyttävän tahmainen skumppalasi ja muita muistoja risteilyltä. Sängyn alle kurkistaessani näen surullisena lojuvan tahmaisen nallekarkin.
