Katson ympärille ja antaudun kosmokselle. / Universumin pulssiin yhtyessäni hymyilen, / sillä äärettömyydenkin keskellä onnistuin vielä löytämään sinut.
kirjoittanut
Groteski
Kolumni: Utopia, josta joskus vain haaveilin
Kyseenalaistaminen muuttui inhoksi, inho vihaksi. Kaikki luistelussa tuntui vastenmieliseltä: väsymyksen lisäksi lajikulttuuriin kuuluneet ilmiöt, kuten ulkonäkökeskeisyys, riittämättömyys ja perfektionismi suorastaan vituttivat.
Joku muu, mikä?
Muunsukupuolisilla ei heteronormatiivisessa yhteiskunnassa ole tasavertaisia oikeuksia, mutta heiltä kuitenkin odotetaan paljon. Ami Syystaival kirjoittaa osuvasti verkkolehti Kehrääjässä (14.7.2021): “Sekä mustana että muunsukupuolisena minulta vaaditaan paljon – asiantuntevuutta rasismista ja sukupuolesta, ilmaista opetusta tuntemattomille netissä, ikuista ja ainaista jaksamista muiden tietämättömyydelle, mukavuutta ja kiltteyttä muiden vaatimuksille.” Muunsukupuolisten tulee vastata kaukaisten sukulaisten, anonyymien kommentoijien tai toimittajien kysymyksiin ja toimia oman identiteettinsä virallisina edustajina. Aina sanavalmiina ja virheettömänä kiiltokuvana. Hymypatsaana.
Kuka luulet olevasi, Ursus Factory?
Meidän biisit ei olisi tämän kuuloisia, jos me tultaisiin Universalille keskustelemaan, mitkä on tällä hetkellä trendaavia aiheita, joista saisi hyvät Tiktok-tanssit. Sitä tehdään tässä talossa paljon. Se on perseestä luovuuden kannalta, mutta se on toimivaa bisnestä ja sillä pystyy tekemään massia.
From Ankara with Love – Onko turkittuminen uusi suomettuminen?
Ruotsin kiipeli on antanut suomalaisille tilaisuuden taputella omaa selkää. Itsediagnosoidun Ankara-syndroomani oireisiin kuuluu ajatella, että me suomalaiset olemme kansakuntana toimineet viisaammin kuin moralisoiva ja omahyväinen Ruotsi. Toisaalta Erdoğanin myötämielisempää suhtautumista Suomeen voi pitää kiusallisena todisteena siitä, että YYA-ajan kuoliaaksi vaikenemisen perinne elää yhä ulkopolitiikassamme.