Lokakuun lopussa astelimme sisään satujen laivalle Silja Serenadelle kahden polvilaisen ja yhden automaatio- ja systeemitekniikan kiltalaisen voimin. Teekkarivahvistus oli ystäväni poikaystävä, otettu matkalle mukaan ongelmatilanteiden varalta (oletimme, että kadetit eivät kunnioita naisia). Itse tulin suoraan taksilla Porthaniasta, jossa olin joutunut lähtemään tentistä puoli tuntia ennen sen päättymisaikaa, jotta ehdin ajoissa terminaaliin. Kuten joku fiksu tyyppi on joskus sanonut: tentin voi uusia mutta hyviä bileitä ei.
