Arppa on palannut konserttisalikiertueellaan johonkin hyvin perinteiseen, vanhemmalle ja sivistyneemmälle väestölle tuttuun. Keikan asetelma muistuttaa etäisesti jotain klassisen musiikin konsertin, teatteriesityksen ja jazz-klubin väliltä. Bändi saapuu teatterin lavalle tunnelmallisen lavastuksen keskelle ja esittää kunnioittavalle yleisölle nimenomaan musiikkiaan, riisuttuna kaikesta turhasta show’sta.
Heti Tyler Mitchellin näyttelyyn astuessa on selvää, että se havahduttaa tarkastelemaan oman ihmiskäsityksen rajoitteita. Valokuvien koostuessa lähes poikkeuksetta tummaihoisista malleista kaukasialaisedustukseen tottuneena teoksia tarkastelee siltä kannalta, että tässä kuvataan nyt tummaihoisia ihmisiä. Toisaalta osin tähän kuvien voimakin rakentuu. Romanttisessa metsämaisemassa loikoilevat seurueet tuovat mieleen rokokooajan joutilasta yläluokkaa esittävän maalaustaiteen. Kontrasti valkoisen aateliston ja samankaltaisessa asetelmassa poseeraavan tummaihoisen ryhmän välillä saa pohtimaan, miten esittelemme eri ihmisryhmiä.
Tavallista arvokkaampi maku on yhdistänyt yhteiskunnan kermaa läpi ajan ja paikan. Oikeanlainen pukeutuminen, taiteen klassikoiden arvostus ja käytösetiketti ovat asettaneet oivallisen linjan tavallisten kansanosien erotteluun paremmasta, ja asettavat osin edelleen. Korkeakulttuurin salat kuin ovat hallussa niin harvoilla.
TEKSTI Roosa Rahkonen & Rosa Kaimio KUVITUS Maija Harju TV:ssä pyörii enemmän uusintoja kuin kenties …
Älkää keritkö tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa (3. Moos 19:27). TEKSTI: Antti …
