Heti Tyler Mitchellin näyttelyyn astuessa on selvää, että se havahduttaa tarkastelemaan oman ihmiskäsityksen rajoitteita. Valokuvien koostuessa lähes poikkeuksetta tummaihoisista malleista kaukasialaisedustukseen tottuneena teoksia tarkastelee siltä kannalta, että tässä kuvataan nyt tummaihoisia ihmisiä. Toisaalta osin tähän kuvien voimakin rakentuu. Romanttisessa metsämaisemassa loikoilevat seurueet tuovat mieleen rokokooajan joutilasta yläluokkaa esittävän maalaustaiteen. Kontrasti valkoisen aateliston ja samankaltaisessa asetelmassa poseeraavan tummaihoisen ryhmän välillä saa pohtimaan, miten esittelemme eri ihmisryhmiä.
